Mommilan veriteot 1917
Blodsdåden i Mommila 1917 (ruotsinkielinen nimi)
Blodsdåden i Mommila 1917 (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Mommila Murders (englanninkielinen nimi)
Juhlapäivä (työnimi)
Kordelinin murha (työnimi)
Mommilan murhat (työnimi)
Mommilan veriteot (työnimi)
Mommila 1917, murhat (työnimi)
Les Meurtres de Mommila (ranskankielinen käännösnimi)
Die Bluttaten von Mommila (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Mommilan veriteot 1917
Jotaarkka Pennasen ohjaama ja Paavo Haavikon ja Jukka Kemppisen käsikirjoittama draamaelokuva Mommilan veriteot 1917 (1973) perustuu Hauhon kihlakunnan kruununvoudin Matti Hurmeen kertomukseen tapahtumista, jotka johtivat surmaan Mommilan kartanossa talvella 1917. Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin (Reino Kalliolahti) viettää syntymäpäiviään asianajajansa Risto Rytin (Hannu Kahakorpi) ja muiden ystäviensä kanssa. Poliittiset olot ovat epävakaat, ja pian juhlijat saavat tiedon kartanoa kohti matkaavista venäläisistä matruuseista. Kordelin hälyttää vieraiden turvallisuuden varmistamiseksi paikalle miehiä Lahden suojeluskunnasta. Jännittynyt tunnelma laskeutuu kartanoon.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Helsingin Työväenyhdistyksen puhallinsoittajat
Helsingin Työväenyhdistyksen puhallinsoittajatHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
9.4. - kesäkuun alku 1973 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Ei Jotaarkka Pennasen esikoisohjausta huonoksi arvioisi", puntaroi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 23.9.1973): "Hän saa kehiteltyä menneen ajan tuntumaa, rakennelman pysymään koossa ja koneiston toimimaan, joskin välillä hatarasti, turhan ilmeettömästi ja ponnetta. Mitään varsinaista poliittista tai näkemyksellistä leimaa elokuvaan ei kylläkään kehity: Kordelinin surullinen kohtalo jää tässä lähinnä kuin satunnaiseksi ilmiöksi eräässä suurempaa myrskyä ennakoivassa kyläkahakassa." "Elokuvassa on pyritty hahmottamaan ajankuva, jota Heikki Katajiston ja Erkki Salmenhaaran teknisesti osaava kuvaus tukee, tosin aika lailla valokuvamaisesti", eritteli Erkka Lehtola (Aamulehti 7.10.1973): "Pehmennetyt sävyt, ruskean eri vivahteet soveltuvat hyvin aiheeseen. Ulkonaista tunnelmaa elokuvassa kyllä on. Mommilan heikkoudet ovat sen ohuudessa, jota joskus tekisi mieli sanoa jopa hapuiluksi. Viileässä, etäältäkin tarkastelevassa elokuvassa voi toki olla dynamiikkaa, tekijöiden selvää osallisuutta tapahtumiin. Mommilan kartanon tapahtumat ovat sinänsä kovia ja rajuja, mutta tämä elokuva antaa niistä kummallisen jähmeän vaikutelman. Sen sijaan, että katsojan eteen nousisi ihmisiä, niin kankaalla kuljeskeleekin ihmisryhmiä, joista yksilöt, vain muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta, eivät erotu." "Mordet på Alfred Kordelin är ett tacksamt ämne för en film eller ett skådespel", ajatteli Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 7.10.1973) ja arvosteli: "Men Jotaarkka Pennanen har inte förmått skänka filmen en dramatisk styrka eller en slagkraftig rytm. Det förefaller som om hans strävan till saklighet hade förlett honom att använda en fjärmande teknik som medför att samtliga gestalter blir egendomligt stela. Miljön skildras realistiskt i lyckade färger och med utmärkta tidstrogna detalj er men personernas beteende blir irriterande stiliserad. Och skildringen av skärmystlingen är planlöst trevande på gränsen till det amatörmässiga." "Sisäisiltä jännitteiltään Mommilan veriteot jää merkillisen vähäpätöiseksi, voi sanoa uneliaaksi", koki myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 7.10.1973). "Ulkonaisia tapahtumia on, mutta kun ne eivät oikeastaan missään vaiheessa pakahduta katsojaa, täytyy tämän johtua siitä, että hänet paiskataan niiden keskelle ilman minkäänlaista ennakkovalmistelua. Reino Kalliolahden Alfred Kordelin on ilmeisen esikuvansa näköinenkin ja sitä paitsi punnittu, luonteva näyttelijätyö, mutta ellei Kordelinista, tästä ajasta ja näistä tapahtumista jotain etukäteen tiedä, niin ei niistä juuri viisastu tämänkään perusteella." "Debyyttityönä Mommilan veriteot on lupaava, mutta paitsi poliittisesti myös filmillisesti sangen varovainen elokuva", luonnehti Markku Tuuli (Katso 43/1973). "Pennanen on kerrontakeinojen käytössä ilmeisesti pyrkinyt mahdollisimman suureen eleettömyyteen, mutta melkein täydellistä staattisuutta kamerankäytössä aihe ei sentään olisi vaatinut. Lisäksi loppujakson toimintakohtausten toteutus on lähinnä kömpelöä ja aloittelijamaista. Parhaiten Pennanen on onnistunut näyttelijöittensä ohjauksessa. Reino Kalliolahti pääosassa on erinomainen, samoin Hannu Kahakorpi ja Eila Arjoma Rytin pariskuntana." "Syytä on kuitenkin todeta sekin", veti Martti Savo (Kansan Uutiset 7.10.1973) perspektiiviä kritiikkinsä päätteeksi, "että ainakaan sodanjälkeisenä aikana ei yhdellekään ohjaajadebytantille meillä ole annettu niin vaikeata [- -] tehtävää kuin se, mikä osui Jotaarkka Pennasen kohdalle ja josta hän on selvinnyt sittenkin kunnialla osoittaen edellä olevasta kritiikistä (jota voitaisiin kyllä jatkaa) huolimatta melkoista lahjakkuutta." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Mommilan veriteot 1917 oli dramatisoitu rekostruktio tapahtumista, jotka johtivat Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin, surmaamiseen hänen 49-vuotissyntymäpäivänsä 6.11.1917 jälkeen. Päivän tapahtumia oli kuvaillut verityötä aikomaan tutkimaan määrätty Hauhon kihlakunnan kruununvouti Matti Hurme vuonna 1937 ilmestyneessä teoksessaan Mommila. Elokuvan kirjallisen käsikirjoituksen laativat tilaustyönä kirjailijat Paavo Haavikko ja Jukka Kemppinen Hurmeen teoksen faktoja hyödyntäen. Varsinaisen kuvauskäsikirjoituksen tekivät vapaasti Haavikon ja Kemppisen työn pohjalta elokuvan ohjaaja Jotaarkka Pennanen, apulaisohjaaja Pekka-Sakari Lehto ja kuvaaja Heikki Katajisto. Elokuvan tuotti ja leikkasi Jörn Donner. Leikkausvaiheessa ohjaajan ja leikkaajan välillä syntyneet näkemyserot ratkaisi Donner tuottajan valtuuksin. Jotaarkka Pennanen (s. 1946) oli vastikään Jyväskylän Kaupunginteatterin johtajaksi kiinnitetty televisio-ohjaaja. Mommilan veriteot 1917 on jäänyt hänen ainoaksi elokuvaohjauksekseen. Pääosaa esitti Reino Kalliolahti, hänen asianajajansa Risto Rytin roolissa nähtiin Hannu Kahakorpi. Avustavat matruusit olivat lähinnä tamperelaisia poliiseja; muina avustajina esiintyi mm. Suomen Teatterikoulun vuoden 1973 kurssilaisia. Kansakoululapset olivat Siuron koululaisia. Tarkalla silmällä voi elokuvan epookinkuvauksesta löytää epäaitoa rekvisiittaa, mm. Mommilan aseman nimikilpi on vain suomeksi, ei kyrillisin kirjaimin. Tuotantokustannukset olivat vuoden 1973 uutuuksien korkeimmat, 967 890 markkaa. Katsojia kertyi odotettua huomattavasti vähemmän, vain 52 214 henkeä. Suomen elokuvasäätiö tuki elokuvan tuotantovaihetta yhteensä 180 000 markalla, josta 80 000 markkaa oli alunperin myönnetty Filmi-Ässä Oy:lle elokuvahanketta Suomen viimeinen susi varten, mutta yhtiön pyynnöstä siirretty Jörn Donner Productionsille. Valmis elokuva sai 60 000 markan laatutukipalkinnon ja Jörn Donner vuoden 1974 jaossa tuottaja-Jussin. Mommilan veritekojen johdannoksi Donner tuotti, ohjasi ja selosti kuuden minuutin mittaisen, myöhemmin 20 000 markan laatutuella palkitun lyhytelokuvan Kultaranta (tarkastutettu 3.10.1973 nimellä Mommilan veriteot 1917 alkukuva), joka esitteli Alfred Kordelinin Naantalin lähistölle rakennuttamaa kivikartanoa ja kertoi sen ensimmäisestä omistajasta. Tämä lyhytelokuva liitettiin myös Mommilan veriteot 1917 -vuokravideon alkuun. Paavo Haavikon ja Jukka Kemppisen käsikirjoitusversio julkaistiin painettuna omakustanteena. Elokuvan esityskierros alkoi 5.10.1973 myös Lappeenrannasta. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Työläislaulajat Säv. Emil Kauppi, san. Sulo Suortti, sov. Otto Donner 1) Otto Donnerin studio-orkesteri (off, alkutekstimusiikki), 2' 20". 2) "Palvelusväki" (off) ja Pekka Sandholm (playback), laulu, kahdessa osassa, yht. 0' 50". 2. Virsi 340 ("Nyt silmäni mä nostan ; vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 284, "Mun silmän', käten' nostan -- ") Säv. trad. ranskalainen, san. Jacob Arrhenius, suom. tuntematon Es. "lapsikuoro", laulu (100 %), kaksi säkeistöä, yht. 1' 30". 3. Prošdšanije slavjanki / Vapaa Venäjä Säv. Vasili Agapkin Es. "matruusi", concertina (irtoääni), 0' 15". 4. Sotamarssi Säv. Robert Kajanus, san. A. Oksanen Es. Eero V. Kosteikko, Tauno Lehtihalmes ja Kaija Sinisalo-Lahtinen, laulu, ja Leevi Rantalaiho, piano (100 %), 1' 00". 5. Valse en fa mineur / Valssi f-molli, opus 70 nro 2 Säv. Frédéric Chopin, sov. Otto Donner Es. Eero V Kosteikko, piano (playback, Eero Ojanen, piano), 1' 15". 6. Virsi 461 ("Oi kuningasten Kuningas -- ") Säv. Frans Petter Krank, san. Julius Krohn Es. "naiset", laulu (100 %), 1' 05". 7. Granen / Kuusi, opus 75/5 Säv. Jean Sibelius, sov. Otto Donner Es. Eero V Kosteikko, piano (playback, Eero Ojanen, piano), 0' 45". 8. Köyhälistön laulu / Köyhälistön marssi Säv. ja san. trad. "Palvelusväki" (off), 0' 25". Huomautuksia: Musiikkinumero 2 lauletaan vasta vuonna 1938 vahvistetun virsikirjan mukaisin sanoin. Virsi 461 (musiikkinumero 6) ei esiinny vuoden 1886 virsikirjassa vaan varhaisemmassa Uudessa Suomalaisessa Virsikirjassa (virsikirjakomitean II ehdotus, 1871). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|