Leikkikalugangsteri
Leksaksgangstern (ruotsinkielinen nimi)
Nurinkurin (työnimi)
Toy Gangster (englanninkielinen käännösnimi)
Le Gangster de jouets (ranskankielinen käännösnimi)
Der Spielzeuggangster (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Leikkikalugangsteri
Ere Kokkosen ohjaamassa ja yhdessä Spede Pasasen kanssa käsikirjoittamassa komediassa Leikkikalugangsteri (1969) lelutehtailijat Jim King (Spede Pasanen) ja Krakström (Juhani Kumpulainen) kilpailevat keskenään leikkikalujen tilauksista. Kingin yritys menestyy liiankin hyvin ja hän yrittää verokeinottelua kamreerinsa (Vesa-Matti Loiri) avustuksella. Krakströmille päänvaivaa aiheuttaa uhkaavan konkurssin lisäksi tytär Sylvi (Tamara Lund), joka seurustelee Kingin kanssa. Molemmat lelutehtailijat palkkaavat gangsteripäällikkö Niitin (Risto Aaltonen) hoitamaan hämärähommiaan, mutta kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Leikkikalut: Winter (Lähde: alkuteksti)<br /><br />Jaakko Salon orkesteri (Lähde: SKF 7)
Leikkikalut: Winter (Lähde: alkuteksti)<br /><br />Jaakko Salon orkesteri (Lähde: SKF 7)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä 1969 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Ere Kokkosen ja Spede Pasasen yhteistyö näyttää aina vain sitä pahemmalta mitä enemmän elokuvia heidän käsistään lähtee", aloitti Matti Rosvall (Aamulehti 24.8.1969) teilauksensa. "Leikkikalugangsteri on yksinkertaisesti kaikkien mahdollisten elokuvallisten keinojen ja mahdollisuuksien väärinarvioinnnin ja täydellisen ymmärtämättömyyden summa. On aivan mahdotonta sanoa, kummalla alueella tässäkin filmissä liikutaan, kuvassa vai sanassa. Molempien käyttö epäonnistuu kerta kerran jälkeen. Se on hyvin, hyvin paha, sillä pelkkä kuvan ja sanan onnistunut yhdistäminen jo antaisi tulokseksi elokuvan. Leikkikalugangsteri ei ole elokuva." "Leikkikalugangsteri on joka tapauksessa täysin luokaton elokuva, joka pystyy painumaan vielä Speden edellisenkin epäonnistumisen, Näköradiomiehenkin alapuolelle", tyrmäsi myös Markku Tuuli (Katso 37/1969). "Leikkikalugangsteri on aivan ala-arvoisesti kirjoitettu, ja sen räikeimmät korostukset tuskin kestävät päivänvaloa (Loirin ja Aaltosen hahmot). Lisäksi koko jutusta ei ole löydettävissä yhtään vitsiä, vaan pakoitettua törmäilyä yritetään kutsua komediaksi." "Teknillinen käynti ja luisto elokuvassa on - - tällä kertaa entistä parempaa", puntaroi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 24.8.1969). "Mutta itse tarinassa - - on vain muutama hyvin toimiva ja todella hauska jakso. Kokonaisuutena ei Leikkikalugangsteri Spede-tuotannossaan ole lainkaan edistystä. Siinä on liian paljon yliammuttua - - paljon hartiavoimin tehtyä crazyä ja henkilöohjauksen puutetta. Spede Pasanen itse sen sijaan on näyttelijänä edistynyt tuntuvasti, jättänyt jokseenkin pois liioittelut ja naamanväänteet. - - Mutta kerronnassa toistetaan kaikki kikat liiaksi ja useita piinallisen kankeita kohtauksia on jäljellä. Niitä pitäisi leikellä - koko elokuva paranisi muutenkin melkoisista puhdistusleikkauksista." "Det enda sättet att inte förarga sig över Leksaksgangstern är att uppfatta den som någonting den inte är: en parodi på dålig inhemsk fars", pohdiskeli Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 24.8.1969). "Här är det inte fråga om icke-estetiserande, folklig humor utan om primitivt, billigt skämtlynne och det vore frestande att tala om medveten spekulation i bristande smak." "Kaksi tarkoitusta Leikkikalugangsteri varmasti täyttää", arveli Maria Lenko (Ilta-Sanomat 21.8.1969): "Se reväyttää takametsien miehestä naurun ulos ja kerää tekijöilleen rahat kansalta. Joka haluaa, voi myös hymyillä hiljakseen sille parodialle, jota Spede samalla tekee suomalaisesta huumorista, vaikka se tuskin on filmin päällimmäinen tarkoitus." "Spede tekee elokuviaan kiireellä, se lienee hänen tapansa tehdä työtä, mutta ei se silti ole merkki siitä, että elokuva olisi oikopäätä kelpaamaton katseltavaksi", puolusteli Pekka Päivärinta (Päivän Sanomat 29.8.1969). "Ja eikö vihdoinkin ole aika suomalaisen elokuvan ampua yli mieluummin roimasti kuin hiljaa hyssytellen. En tällä puolustele Loirin ylinäyttelemistä vähääkään, vaan vakaasti uskon, että reilusti kokeilemalla päästään huomattavasti mielenkiintoisempiin tuloksiin kuin vain varman päälle pelaamalla. Leikkikalugangsteri osoittaa, että tekijöillä on sitä suomalaisesta elokuvasta puuttuvaa löysää rannetta, millä saadaan aikaan uutta ja kokeilevasti rohkeaa elokuvaa." "Leikkikalugangsteri on ilmeinen välityö mutta naurua se irrottaa osassa katsomoa nytkin", antoi Leo Stålhammar (Suomenmaa 27.8.1969) yleisarvionsa ja puuttui näyttelijäsuorituksiin: "Sankarina Spede itse näyttelee vapautuneemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Taattua komediatyötä on myös Leo Jokelan komisario, jonka viikset vain tarpeettomasti viittaavat Hitleriin. Simo Salminen on myös hillitympi kuin aikaisemmin kun sen sijaan Vesa-Matti Loiri rakentaa raskaan sarjan komediahahmon, jonka kohdalla kaiken lisäksi myös vauhti hidastuu - vauhti on muutoinkin liian junnaava koko tarinassa. Loiri on ilmeisesti nyt siinä pisteessä jatkoaikaohjelmien jälkeen, että han tarvitsisi kipeästi vahvaa henkilöohjausta, muuten tämä ilmeisen lahjakas ja monipuolinen näyttelijä suistuu maneereihin." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Spede Pasanen tuotti vuonna 1969 kolme elokuvaa, joista Leikkikalugangsteri oli keskimmäinen. Muuten mustavalkoisen elokuvan erikoisuuksia oli, että sen viimeiset 14 minuuttia oli kuvattu värillisenä. Speden omia keksintöjä olivat elokuvassa nähdyt bumerangi ja munapyssy - muut leikkikalut saatiin lainaksi lelukauppa Winteriltä. "Uskaltaisin luvata rahat takaisin niille, joita elokuva ei hauskuta. Arvostelijat kutsumme ilmaiseen näytäntöön, koska heille joutuisimme kuitenkin suorittamaan rahojen takaisinmaksun", mainosti ohjaaja Ere Kokkonen Kansan Lehdessä 13.9.1969. Kari Sohlberg sai 1970 kuvaus-Jussin osittain Leikkikalugangsterin ansiosta. Elokuvasta vedettiin kaikkiaan 16 kopiota. Yleisömenestys oli vuoden 1969 kolmanneksi paras, mutta tappiota kertyi siitä huolimatta 3 000 markkaa. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Leikkikalugangsterin käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Jaakko Salo Jaakko Salon orkesteri (off), 1' 10". 2. Katjusha / Karjalan Katjuusa Säv. Matvei Blanter Es. Tamara Lund, hyräily (100 %), 0' 05". 3. Kohtalokas samba Säv. ja san. Georg Malmstén, sov. Jaakko Salo Jaakko Salon orkesteri (off), 0' 35". Levytys: Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS-798, 29.5.1969. 4. Aloha oe Säv. kuningatar Liliuokalani Jaakko Salon orkesteri (off), 0' 25". Huomautuksia: Musiikkinumero 1 toistuu taustamusiikissa ja loppumusiikkina (off, 0' 30"). Ravintolakohtauksissa hidasta tanssimusiikkia (off), kolmeen otteeseen, yht. 3' 30" sekä pianomusiikkia (off), 1' 25". Juhani Kumpulainen soittaa melodicaa do-re-mifa-so (100 %), 0' 05". Tamara Lund viheltelee (100 %), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|