Vaaksa vaaraa
Nära faran (ruotsinkielinen nimi)
Close to Danger (englanninkielinen nimi)
An Inch of Danger (englanninkielinen nimi)
Un pas dangereux (ranskankielinen käännösnimi)
Gefahr im Spiel (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vaaksa vaaraa
Aito Mäkisen ohjaamassa ja yhdessä Heikki Katajiston kanssa käsikirjoittamassa jännityselokuvassa Vaaksa vaaraa (1965) puhelinyhtiön virkailija Paavo Kostiander (Pekka Sahenkari), saa postissa salaperäisen paketin. Paketti paljastuu pommin laukaisukoneistoksi, jota havittelee suurta pankkiryöstöä suunnitteleva kansainvälinen rikollisliiga. Yhdessä morsiamensa Liisan (Elina Salo), tämän 6-vuotiaan serkun Linnean (Susanna Wilska) ja työtoverinsa Lemmikin (Lemmikki Louhimies) kanssa Paavo pyrkii estämään rikollisten suunnitelmat. Kostiander kohtaa seikkailun edetessä kohtalokkaan laulajatar Ninan (Carola), joka on samassa juonessa rikollisten kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Avustajat
Tuija Salmi ja Erkki Salmi (pariskunta yökerhossa) ,
Tuija Salmi ja Erkki Salmi (pariskunta yökerhossa)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
20.6-30.7.1965 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Aito Mäkisen ensimmäinen kokoillan elokuva herätti sekä myötämieltä että kovaa kritiikkiä. "Ensimmäisessä täyspitkässään Aito Mäkinen edustaa sellaista eleganssia ja sen sanelemaa linjaa, joka itse asiassa on suomalaisessa elokuvassa aivan uutta", näki Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 5.12.1965). "Vaaksa vaaraa on kauniin puhdas toteutus, tyylikäs koko olemukseltaan, taidolla hallittu ja ehjä kokonaisuus. - - Leikkisää jännitystä Aito Mäkinen on osannut kehittää, mutta huumoria kaipaa lisää, tempo on ehkä liian rauhallinen (jos tuimempia jännityksiä odottaa), juoksutuksia on näin pienimuotoiseen kokonaisuuteen sovitettu vähän liikaa (etenkin museojuoksut alussa jatkuvat liian pitkään). Kuitenkin: runsas liike kuvissa ja johdonmukainen leikkaus luo mieluisan ilmavuuden tunnelman ja thrilleriaines on annosteltu sopivasti puolileikillä." "Liikaa olisi kenties väittää", pohti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 5.12.1965), "että Mäkinen vaaksan mitan vaaraan pyrkiessään olisi juossut kokonaisen virstan väärään, vaikka hänen taitava konstruktionsa jääkin pelkäksi konstruktioksi ja huumori (tarkoitettu) ei pääse kukkimaan tarkoitetulla tavalla, vaan kääntyy lopulta parodiaksi tekijöitä itseään kohtaan, mitä sentään ei liene tarkoitettu. Sillä Vaaksa vaaraa sisältää tekijöitä, jotka itsearvoina joka tapauksessa herättävät kiinnostusta, vaikkeivät koostukaan tarkoitetuksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi miljöönvalinta on omaperäinen tai ainakin erikoisuuksia ehtimiseen tavoitteleva, ja tämän ympäristöjen tavattoman koristeellisuuden kautta elokuvaan tulee tiettyä meikäläisessä tuotannossa ylen harvinaista eleganssia." "Aito Mäkinens första långfilm är tyvärr en till yttre sober film, som lider av kronisk tråkighet, utom i de moment då den blir omedvetet komisk", kuittasi G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 5.12.1965). "Skratt på fel ställe förekom titt och tätt vid femföreställningen på Joukola i fredags. En story som kunde berättas på en kvart dras ut över halvannan timme, huvudsakligen på grund av det myckna springande huvudpersonerna har för sig, först i ett på tjänstemän förvånansvärt tomt zoologiskt museum, sedan i och under telefonföreningens hus." "- - också en på direkt handling inriktad thriller fordrar - - att det finns ett innehåll som bas", arvosteli Bengt Pihlström (Nya Pressen 4.12., 7.12.1965) "Nära faran saknar den substansen och faller därför i bitar. Ett gäng skurkar - - intresserar inte i och för sej. När man inte får mera intrigmaterial under filmen finns bara det yttre kvar och då börjar ljuden av långa språngmarscher att låta oförklarliga och intresselösa." "On miellyttävää nähdä ja kuulla hyvin kuvatun ja äänitetyn Carolan laulu", kirjasi Martti Savo (Kansan Uutiset 5.12.1965), "on hauskaa todeta kuinka näppärästi filmin leikkaaja selviää teknisesti vaikeistakin tilanteista, on kiinnostavaa todeta kuinka paljon jännittäviä paikkoja taitava ohjaajasilmä saattaa löytää liiankin tutusta pääkaupungistamme. Vain hiukan ideaa tämän kaiken siteeksi ja thrilleri ehkä alkaisi pelata. Mutta kun se ontuu: 'Vastapainona' hienolle tekniselle työlle on täysin lapsellinen käsikirjoitus." "Aito Mäkisen metodi on selvä tyylikeino", puntaroi E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 5.12., 10.12.1965), "mutta jännitysfilmi vaatii - katsojan kannalta - selkeätä ongelmanasettelua ja lähtötilanteen havainnollista peruskaavoitusta. Mäkisen filmissä liikutaan liian paljon 'tyhjän päällä', jos lähtökohdaksi otetaan realistinen toimintaelokuva. - - Kuvalliselta, filmilliseltä ilmaisultaan Vaaksa vaaraa on sen sijaan täysipainoista, äärimmäisen huoliteltua ja harkittua työtä: tyylikästä kuin mikä. Mitään näin tarkoin suunniteltua emme aikaisemmin ole kotimaisissa filmeissä nähneetkään (ajatellaanpa esimerkiksi leikkausta), mutta tämä tarkoituksenmukaisten keinojen hellittämätön etsintä on mielestäni mennyt hieman liiallisuuksiin: Vaaksa vaaraa ei ole riittävän luonnollinen vaan enemmänkin esteettinen, sen hillitty hioutuneisuus on ristiriidassa elokuvan aiheen kanssa." "Tällainen tyyliharjoitelma näyttää hauskalta ja nokkelalta, vaikka onkin hillittömän epäomaperäinen ja snobbaileva", koki Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat 7.6.1995) vuoden 1995 tv-esityksen aikaan ja liitti "sotkuisen, taiteelta haisevan valejännärin" yhdeksi uuden aallon vuosien elokuvasuuntauksista. "James Bond -elokuvia kai tässä yritetään parodioida", arveli Antti Lindqvist (Katso 23/1995) samassa yhteydessä. "Ikävä vain, ettei elokuvassa ole yhtään niin kiinnostavaa henkilöä, että hänen kohtalostaan voisi välittää. Pelkkää julkkisten patsastelua joka vaaksa. Kyllä suomalainen elokuva on kehittynyt huimasti noista ajoista." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Vaaksa vaaraa oli Aito Mäkisen ensimmäinen täyspitkä näytelmäelokuva - Onnellisten leikkien (1964) toisena episodina nähty Juulia oli 41 minuutin mittainen. Vaaksa vaaraa perustui Mäkisen ja kuvaaja Heikki Katajiston alkuperäiskäsikirjoitukseen ohjaajan idean pohjalta. Tuossa vaiheessa Mäkinen myös suunnitteli musikaalista komediaa "Ystäviä vain?", aiheena poikamies joka on vähällä sotkeutua naisjuttuihinsa, samaten filmatisointi Tauno Kaukosen romaanista Klaani kiinnosti häntä. Musiikkipitoinen komedia toteutui vuonna 1968, kun Mäkinen yhdessä Virke Lehtisen kanssa tuotti ja ohjasi elokuvan Vain neljä kertaa, Klaanin elokuvasovituksen tuotti ja ohjasi Mika Kaurismäki vuonna 1984. Lopullisessa muodossaan Vaaksa vaaraa -elokuvasta tuli jännitystarina, jonka eräänä tärkeänä tapahtumapaikkana toimivat Helsingin Puhelinyhdistyksen maanalaiset kaapelikellarit. Tarvittavat studiolavasteet (mm. Ninan koti ja rikollisten majapaikka ja sairaala "Mehiläinen") konstruoitiin parhaillaan purettavana olleen hotelli Kämpin tiloihin. Miespääosaan Aito Mäkinen kiinnitti Pekka Sahenkarin, jolla oli aikaisempaa kokemusta mm. Helsingin Nuorisoteatterin ja Teatteri Jurkan lavoilta ja joka oli nähty toisessa miespääosassa Erkko Kivikosken komediassa Käyntikorttini... (1964). Naispääosan sai lähinnä iskelmälaulaja Carolana tunnettu Carola Standertskjöld. Theodorin esittäjäksi haviteltiin Teuvo Tuliota, joka kuitenkin kiireisiinsä vedoten kieltäytyi tehtävästä. Rooliin kiinnitettiin 1950-luvun alussa lyhyeksi jääneen ohjaajanuran SF:ssä tehnyt ekonomi Eddie Stenberg. Kuvaukset vietiin läpi viidessä viikossa. Osa sisäkuvauksista tehtiin Suomi-Filmin pääkonttorissa. Kaikki repliikit jälkiäänitettiin. Äänityksestä käytetään alkuteksteissä nimitystä akustinen tila. Christell Sandellin etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisesti Cristell, Erik Branderin etunimi virheellisesti Eric, Tatiana Theoharin etunimi virheellisesti Tatina, Kari Westerlundin sukunimi virheellisessä muodossa Westrlund ja Juha "Watt" Vainion sukunimi virheellisesti Wainio. Timo-Erkki Heinon etunimi on muodossa Timo Erkki. Elokuvan esityskierros alkoi Oulusta. Ennen Helsinkiä se nähtiin myös Porissa. Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä Vaaksa vaaraa valittiin vuoden 1965 suosituimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi, mutta oli Kari Uusitalon laskelmien mukaan vasta kuudenneksi katsotuin kotimainen. Suomi-Filmin ilmoituksen mukaan kustannukset olivat 133 172 markkaa ja esitystuotot vain 19 558 markkaa, mikä merkitsi sitä, että elokuvan saaman 40 000 markan valtionpalkinnon jälkeenkin tappiot olivat vielä 73 614 markkaa. Pentti Lasanen palkittiin Jussi-patsaalla tämän elokuvan sekä myös elokuvien Onnelliset leikit ja Käyntikorttini... että televisiosarjan Jörn Donner kertoo Helsingistä musiikista. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Pentti Lasanen Pentti Lasasen studio-orkesteri (off), 1' 00". 2. Ten Little Indians Säv. ja san. trad. amer. Es. Susanna Wilska, laulu (synkr.), 0' 35". 3. Striptease-musiikki Säv. ja sov. Pentti Lasanen Pentti Lasasen studio-orkesteri (off), 2' 35". 4. Vastakohdat Säv. ja sov. Pentti Lasanen, san. Saukki 1) Es. Carola, laulu, ja orkesteri (playback, Pentti Lasasen studio-orkesteri), 2' 00". 2) Carola, laulu, ja Pentti Lasasen studio-orkesteri (off), 0' 50". Levytys: Carola ja Pentti Lasasen yhtye; RCA FAS-944, 1965. 5. Keskitie Säv. ja sov. Pentti Lasanen, san. Juha "Watt" Vainio Es. Carola, laulu, ja orkesterisäestys magnetofoninauhalta (playback, Pentti Lasasen studio-orkesteri), 2' 20". 6. Yhteispelillä se sujuu Säv. ja san. Sauvo Puhtila, sov. George de Godzinsky Kauko Käyhkö ja Kipparikvartetti, laulu, ja yhtye (televisio, kahdessa osassa), 0' 35". Levytys: Kauko Käyhkö; Talja TEP-1, 1969. 7. Ruusu laaksossa Säv. ja san. trad. suom. Es. Four Cats, laulu, ja orkesterisäestys magnetofoninauhalta (playback, Pentti Lasasen studio-orkesteri), kahteen otteeseen, yht. 2' 00". Huomautuksia: Taustamusiikissa musiikkikappale 4 kertautuu instrumentaaliversiona "muotihuoneteemana" (off, 2' 00") ja yökerhossa se jatkuu tanssimusiikkina (off, 1' 00"). Yökerhossa kuullaan myös tunnelmallisia pianomelodioita (kolmeen otteeseen, yht. 2' 45"). Carolan ja Paavon romanssi kehittyy jazzteemojen myötä, taustamusiikin hitaana teemana (off, 1' 20") ja magnetofoninauhalta kuultavina kahtena teemana (magnetofoni, 1' 55" ja 1' 00"). - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |