"Sano se suomeksi"
Sano se suomeksi (rinnakkaisnimi)
"Sano se suomeksi"! (rinnakkaisnimi)
Säg det på finska (ruotsinkielinen nimi)
"Säg det på finska" (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
"Säg det på finska"! (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Finna-arvio
"Sano se suomeksi"
Yrjö Nybergin ohjaama "Sano se suomeksi" (1931) oli "ensimmäinen kotimainen 100% äänielokuvarevyy". Irrallisista ohjelmanumeroista koostuva elokuva sisälsi laulua, tanssia, musiikkiesityksiä, näytelmäkuvaelmia ja sovituksen Anton Tshehovin Kosinnasta. Juontaja Markus Raution lisäksi elokuvassa esiintyivät mm. Ture Ara, Georg Malmstén, Emmi ja Eino Jurkka sekä Paavo Nurmi. Elokuva ei ole säilynyt lukuunottamatta kahta parin minuutin mittaista leikkauspoistoa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
S |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Esiintyjäkokoonpanot
|
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Lahyn-äänikuvaorkesteri<br />Zamba<br />Ah-Ha kvartetti (Ah-Ha Jazz Band)
Lahyn-äänikuvaorkesteri<br />Zamba<br />Ah-Ha kvartetti (Ah-Ha Jazz Band)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
Syksy 1930 - talvi 1931 - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
"Yhtiötä on kaikin puolin onniteltava Sano se suomeksi -filmin johdosta", tervehti U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 30.3.1931) "ensimmäistä suomalaista 100-prosenttista äänielokuvaa". "Movietone-järjestelmän mukainen äänellisyys on suurin piirtein täysin moitteeton. Ohjaaja on eräissä pikkujutuissa onnistunut kekseliäästi aikaansaamaan mainion luonnonäänitehon. Katsoja - teknilliseen puoleen syventynyt - riemastuu kuullessaan sokeripalojen kalisevan Paavo Nurmen kahvikupissa, ja kun tulitikku sytytettäessä sähähtää, on hän erittäin tyytyväinen suomalaisen tekniikan uuteen voittosaavutukseen. Valokuvauksellisesti filmi pakostakin on hiukan yksitoikkoinen. Kysymyksessä on nimittäin - Nurmen harjoittelupätkää lukuunottamatta - yksinomaan sisäkuvaus. Valaistusta kyllä vaihdellaan, mutta kun koko ajan - aiheen pakoittamana - käytetään yksinomaan puolilähi- ja lähikuvia, ei minkäänlainen vaihtelu tuota virkistystä." "Heti aluksi on sanottava, että ohjaaja Yrjö Nyberg ei ole tarkoittanutkaan mitään yhtenäisjuonista elokuvaa", kirjoitti Sp. (Helsingin Sanomat 29.3.1931), "vaan lienee hänen tarkoituksensa ollut osoittaa, että äänielokuvaus nyt on meidänkin maassamme mahdollista. [- -] Puhe kuului täysin selvänä, ja laulu ja musiikki sointuivat kauniimmin kuin konsanaan amerikkalaisessa tai saksalaisessa äänifilmissä. Sanalla sanoen Sano se suomeksi osoittaa vakuuttavalla tavalla, että maassamme on ainakin yhtä hyvät teknilliset mahdollisuudet äänifilmien valmistamiseen kuin missä tahansa muualla. [- -] Kaikkia esityksiä kuunteli ja katseli mielihyvällä." "Kysymyksessä on puhdas kokeilu, ja taiteellisesti ei tulosta voida lainkaan arvostella", koki H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 10.5.1931), "sillä Sano se suomeksi on filmiä yhtä vähän kuin revyytäkin. [- -] Valitettavasti ei yhtiö tähän ensimmäiseen elokuvaansa ole hankkinut taiteellisesti pätevää ohjaajaa, joka olisi voinut saada aikaan paremmankin tuloksen, ja yrittänyt ratkaista muitakin äänielokuvaprobleemeja kuin puhtaasti teknillisiä. Jo se seikka, että kamera-asettelu kaikissa kohtauksissa on aivan stereotyyppinen, tekee sen, että yritys jää aivan vajavaiseksi. Lisäksi eri esityksistä ei ole todellisia revynumeroita kuin kaksi, nimittäin virolainen baletti ja radiopila, joista mahdollisesti toisellaisella ohjauksella ja kuvauksella olisi voinut saada huvittaviakin. Paavo Nurmi -haastattelu on vallan mahdoton ja pääkohtauksena oleva Turun teatterin Tschechow-näytelmä on vain valokuvattua teatteria." "Eri kappaleiden valintaa ei kuitenkaan voi pitää täysin onnistuneena", arvosteli myös H:ra (Suomen Sosialidemokraatti 29.3.1931), "vaikkakin filmin valmistajat ovat tehneet niinkin suuren saavutuksen, kuin että ovat 'saaneet Nurmen puhumaan'. Nurmi ja hänen valmennusmenetelmänsä eivät kuitenkaan ole oikeassa ympäristössä lauluesitysten, tanssien ja halpahintaisten näytelmien parissa. [- -] Koko filmi tekee hajanaisen vaikutuksen. Sitä katsellessa tulee väkisinkin mieleen huonosti sekoitettu potpurri. Musiikki ja vuoropuhelut kuuluvat filmissä erinomaisen selvästi, tekisipä mieli sanoa selvemmin kuin useimmissa täällä esitetyissä amerikkalaisissa filmeissä. Sanonnan selvyys on kuitenkin ollut filmin laatijoilla ehkä liian paljon pääasiana, joten vuoropuheisiin on tullut jossakin määrin kaavamaisuutta, ja muutamin kohdin jopa ulkoluvulta vaikuttavaa." Svenska Pressenin Q. (31.3.1931) kaipasi huumoria ja keveämpää otetta: "Nu har det hela gjorts så tråkigt som gärna tänkas kan. De humoristiska bitar, som inflikats, innehålla - med undantag av slutnumret, Tjehovs lilla, roliga pjes 'Frieriet' - uteslutande plattheter av det mest banala slaget och konferencieren Markus Rautio, känd som radioman, förefaller som om han hade ett tungt värv att fylla, så kemiskt fri från revykonferencierens lediga sätt och lustiga infall är han." - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
"Sano se suomeksi" (1931) oli turkulaisen Lahyn-Filmin toinen pitkä elokuva - ensimmäinen oli ollut kesällä 1924 Naantalissa kuvattu "Kihlauskylpylä". Mainoslauseen mukaan "Sano se suomeksi" oli "ensimmäinen kotimainen 100 % äänielokuvarevyy" - repliikit olivat huulisynkronissa, mutta kiinteätä juonta elokuvassa ei ollut, vaan se koostui erilaisista irrallisista ohjelmanumeroista, joiden esittelijänä toimi Yleisradion kuuluttaja Markus Rautio. Alunperin ei tarkoituksena ollut tehdä kokoillan elokuvaa, vaan joukko erillisiä lyhytelokuvia - juontajaidea keksittiin myöhemmin nivomaan aiheet yhteen. Veronalennusoikeuden astuttua voimaan vuoden 1933 alusta "Sano se suomeksi" pilkottiinkin yhdeksäksi erilliseksi lyhytelokuvaksi, jotka filmitarkastamo hyväksyi 14.-16.1.1933 nimillä Suomalaisia taiteilijoita. Sarja 1-7, Juoksijakuningas Paavo Nurmi sekä Kosinta. Elokuvan työryhmässä aloittivat uransa myöhempi kuvaaja Kalle Peronkoski (silloin vielä Karl Perón) ja Kurt Vilja. Kuvaus- ja äänitysstudiona oli turkulainen Olavinpalatsi. Musiikista vastasi lähinnä "erikoinen 16-henkinen Lahyn-äänelokuvaorkesteri Tapio Ilomäen johdolla". "Sano se suomeksi" sai ensi-iltansa kahdeksan viikkoa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin elokuvan jälkeen yhtaikaa Helsingissä ja Turussa. Lähes koko elokuvan kuva- ja ääniaineisto ovat tuhoutuneet - jälkimaailmalle on säilynyt ainoastaan kaksi parin minuutin mittaista leikkauspoistoa, joiden sisältönä on Ture Aran laulama kansanlaulu Tuoll' on mun kultani ja lausuntataiteilija, maisteri Väinö Siikaniemen esitys runosta Uusasiallinen yksinpuhelu à la Hamlet. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien jonkin verran vuoden keskitasoa heikompi. Anton Tshehovin näytelmään perustuvaa jaksoa Kosinta / Frieri esitettiin erillisenä otsikko-ohjelmana Helsingin Athenassa 15.2.1932 alkaen. Vain tämän jakson käsikirjoitus on tallella Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa. Seuraavaksi työkseen Nyberg suunnitteli laulunäytelmän Laivan kannella kuvaamista. Alustavat yhteydet oikeudenomistajaan oli jo otettu, mutta hanke raukesi, kun Norta sai houkuttelevan työtarjouksen Ruotsista. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
Lahyn-äänikuvaorkesteri, Zamba Eri lähteiden mukaan elokuvassa on esitetty ainakin seuraavat sävellykset: Korsspindeln / Ristilukki näytelmästä Kung Kristian II / Kuningas Kristian II, opus 27, nro 4, säv. Jean Sibelius, ja Sairas lintu, opus 14, nro 10, säv. Ilmari Hannikainen (Edith von Bonsdorffin soolotanssi) Kehtolaulu, säv. Armas Järnefelt, ja unkarilainen kansantanssi, säv. trad. (Airi ja Liisa Säilä sekä Arvo Martikainen, tanssi) Alabama revyynumerosta "Kaunis Isabella", säv. Thure Wahlroos (Emmi Jurkka ja Thure Wahlroos sekä Brita Öberg-Golowin ja Thure Wahlroos, laulu) Päivä jo painui merten taa säv. Georg Malmsten, san. Roine Rikhard Ryynänen (Georg Malmsten, laulu) Tui tui Tuulikki, säv. Georg Malmsten, san. Roine Rikhard Ryynänen (Georg Malmsten, laulu). Levytys: Georg Malmstén ja Parlophon-orkesteri; Parlophone B.36098, 4.3.1931. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. Laulajina esiintyivät lisäksi Oili Siikaniemi ja Ritva Aro sekä Ture Ara, joka esitti suomalaisia rekilauluja. Suomalaisen Oopperan baletin säestysnumeroina oli koominen kansantanssi ja faunitanssi. Juhani Pohjanmies soitti suomalaisia lauluja keksimällään "pianokanteleella". Tapio Ilomäki lienee säveltänyt pääosan musiikki- ja laulunumeroista, mm. elokuvan johtosävelmän Sano se suomeksi, ja hänen johtamansa Lahyn-äänikuvaorkesteri säesti niitä. Lisäksi olivat mukana turkulaiset Sven Lundevallin johtama Zamba-orkesteri ja Ah-Ha kvartetti (Ah-ha Jazz Band). Suomalaisen Oopperan balettia johti Alexander Saxelin. Lisäksi esiintyivät Tamara Bechin baletti Tallinnasta prima ballerinanaan Mira Miralda, Helvi Salmisen tanssiopisto ja Bröijerin tanssikoulun oppilaat. - Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kieli | ||||||||||
suomi |