"Kaiken kaikkiaan: kotimainen filmituotantomme on saanut arvokkaan ja miellyttävän lisän", onnitteli E...e. (Suomen Sosialidemokraatti 1.11.1926) Komedia-Filmiä. "Näytelmän aihe on mitä kiitollisin filminäyttelijävoimille vaikkakin se paikoittain asettaa vallankin ohjaajalle suuria vaatimuksia. Johtaja Teuvo Puro on kuitenkin tarmokasta ja määrätietoista työtä tehden onnistunut tehtävässään oivallisesti. Samoin voidaan hyvällä syyllä sanoa valokuvauksesta, jonka veroista ei usein nähdä. Kurt Jäger on tällä työllään astunut alallaan ensimmäisten joukkoon. Karl Fagerin suorittamat taiteelliset näyttämöllepanot ansaitsevat kiitoksen."

"Komedia-Filmi on valinnut hyvän osan aloittaessaan tällä taidefilmiensä valmistuksen", ajatteli myös Y. Rmo (Uusi Suomi 31.10.1926). "Kirjan, joka muuten on ilmestynyt jo suomeksikin, filmatisointi tarjosi paljon kiitollista aineistoa ja hyvän ohjaajan käsissä muodostui filmistä onnistunut taideluoma [- -]. Valokuvaus on huoliteltua. Kaksoiskuvat (haamunäyttäytymiset) ovat eheät. Sisustusasetelmat ansaitsevat myös kiitoksen. Taiteilija tuntuu tuntevan hyvin saaristolaiselämän."

"Mitä ensinnä tulee itse sovitukseen", puntaroi Diego (Helsingin Sanomat 31.10.1926), "voi hyvällä syyllä sanoa sen olevan onnistuneimpia, mitä meillä on suoritettu. Tapahtumain aika on kylläkin siirretty nykyiseksi, vaikka itse romaanissa puhutaan Turun palon ajoista, mutta se ei tässä lainkaan häiritse. Sen sijaan on suurella pieteetillä kohdeltu romaanin varsinaista henkeä, joka on pääasia. [- -] Teuvo Puron ohjaus on mielestäni parhaimpia tähänastisia saavutuksia meillä filmin alalla. Se on taiteilijan työtä, joka määrätietoisesti pyrkii luomaan parasta ottaen huomioon ne vaikeudet ja vastukset, jotka häntä sitovat. Toiminta, muutamia pienempiä poikkeuksia lukuunottamatta, kulkee eteenpäin vauhdikkaasti ja kykenee koko ajan ylläpitämään katsojan mielenkiintoa."

"Officinen Komedia-Filmi är att gratulera", kiitti myös C-a (Cecilia Hasselström, Hufvudstadsbladet 31.10.1926). "Författaren har ej heller skäl till alltför stort missnöje, vilket negativa erkännande må fattas som ett ganska stort dito. [- -] På vita duken upprullas ett skådespel med starkt dramatisk färg. Redan de första filmmeterna ge till känna, att någonting hemskt och hotfullt är i antågande vilken stämning genom handlingens gång stegras och icke ens brytes under de få lyckostunder den unge hjälten upplever med Vraköbondens dotter. Endast slutet tillfredsställer ej till fullo. Det hade bort få en mera koncentrerat dramatisk gestaltning."

"Heidi Korhonen on mielestäni harvoin esittänyt mitään niin täysipainoista kuin tässä filmissä", ruoti Y. Rmo näyttelijätyötä. "Hän luo sielun kärsimyksistä ja itsekieltäytymisestä taideluoman. Hänen, jonka osaan kuuluu olla samalla kertaa herkkä sekä meren paaduttama ja kovettama [- -]. Muista osista on ensisijaisesti mainittava sankarin, Kristofferin, jota vie Urho Seppälä. Miehekkyys ei ehkä ole täydelleen esiintuotu, muutamat lähikuvat kuten esim. Renatan kirjeen lukeminen, olisi ehkä voitu ottaa uudestaankin, mutta kokonaisvaikutus on kuitenkin eheä.

Axel Slangus isäntänä on luultavasti ohjaajan surunlapsi. Hän ei saa lähikuvissa itkua itkuksi, naurua nauruksi ja tuntuu kuin kylmän ivallisuuden takana piilisi koko ajan epäonnistuneesti tukahdutettu naurunhalu. Muutamia hyviä kohtia on kuitenkin merkittävä hänen osalleen. Pienempien osien viejät ovat onnistuneita, varsinkin W. Wohlström, jonka luoma tyyppi on filmin kenties ehein."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan