New Yorkissa vaikuttava suomalainen YK-virkailija haluaa valaista Suomen ja Neuvostoliiton erikoislaatuisia suhteita ja kertoo tarinan:

Itä-Lapissa, Luotson kylässä Pelkosenniemellä, karhu on tappanut lehmän ja opettaja kokoaa miehet karhunajoon. Monen päivän turhan vaelluksen ja etsiskelyn jälkeen useimmat luovuttavat, mutta Näljängän Sammeli ja Haatajan Einari jatkavat. Karhun sijasta he löytävät lehmän, jonka he tuovat kotikyläänsä. Nimismiehen tiedustelujen mukaan koko itäisessä Lapissa ei ole nautoja kateissa, ja lehmän kaulariimun tekstistä selviääkin pian, että eläin on nimeltään Natalia ja peräisin rajantakaisesta Vapaa Isänmaa -sovhoosista.

Neuvostoviranomaiset ilmoittavat, että lehmä on teurastettava ja lihat lähetettävä sovhoosille. Kun Sammeli ja Einari kieltäytyvät tästä, Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan Karjanjalostusministeriön luoteisen piirin toimeenpanevan komitean ja Suomen ulkoministeriön kesken sovitaan, että Natalia palautetaan Neuvostoliittoon. Sammeli ja Einari lähtevät saattamaan Nataliaa junamatkalle, mutta Oulussa tapahtuu järjestelymestari Miettisen kuulohäiriön vuoksi sekaannus, jonka seurauksena vaunu suuntaakin Kostamuksen sijasta Helsinkiin. Matkalla Einari jää junasta ollessaan hakemassa vettä Natalialle, mutta ehtii yhtä aikaa Seinäjoelle puheliaan ja puolisokean pohjalaismiehen autokyydissä. Seinäjoella kaverukset saavat määräyksen kuljettaa Natalia Haapamäelle ja sieltä Riihimäen kautta Kouvolaan.

Ministeriön edustajana asiaa hoitaa ulkoasiainsihteeri Jussi Holopainen, joka matkustaa niin ikään Kouvolaan ja purkaa lähtiessään kihlauksensa Doriksen, esimiehensä vaimon sisaren kanssa. Kouvolassa Jussi törmää entiseen kihlattuunsa Marjaan ja uudistaa suhteen, joka yhä syvenee, kun Marja osoittautuu Natalialle tarkastuksen tekeväksi eläinlääkäriksi. Sammeli ja Einari saavat Marjan kirjoittamaan pirtureseptin, jonka hyödyntämiseksi he poikkeavat erään omakotitalon pihaan ottaakseen vettä kaivosta. Isäntä, nimeltään Taavitsainen, yllättää heidät ja miesten asian kuultuaan kutsuu heidät sisään. Tehdään kuppeja ja seuraan liittyy myös Taavitsaisen vanhapappa.

Tällä välin Jussi ja Marja viettävät iltaa nauttien teetä kynttilänvalossa. Marja kertoo vaihtaneensa biologian opintonsa eläinlääketieteeseen, esittelee savitöitään ja alue-eläinlääkärin virka-asuntoaan. Eronsa syitä puidessaan he riitaantuvat tappelun partaalle, mutta tekevät sängyssä hellän sovinnon, joka järkkyy jälleen, kun Marja ilmoittaa odottavansa lasta toiselle miehelle. Jussi viilentää tunteitaan juoksemalla alushoususillaan metsässä ja on sen jälkeen valmis hyväksymään asian. Kävellessään omakotialueella he näkevät Taavitsaisen pihassa Natalian ja saavat kutsun hilpeään seuraan, jota Jussi viihdyttää Natalia-laulullaan.

Lähtiessään Sammeli ja Einari huomaavat Natalian karanneen pihalta, mutta uskaltavat ilmoittaa asian Jussille vasta kun tämä on kiirehtinyt tarkastamaan paikallisen teurastamon aamulastin. Jussi soittaa esimiehelleen, saa nuhteet ja uhkaa erota virastaan joka tapauksessa. Marjan avulla Natalia löytyy sotakoirakoulun pihalta, ja kaikki neljä saattavat lehmän Vainikkalan raja-asemalle, missä neuvostovaltuuskunta on vastassa. Pidetään puheita, joissa Natalia nousee "kansojen ystävyyden symboliksi", ja lopuksi tilaisuutta juhlistetaan shamppanjalla.

New Yorkissa YK-virkailija päättää tarinansa ja neuvoo katsojaa poimimaan sen opetuksen omin päin. Luotsossa elämä jatkuu ennallaan: karhu on jälleen ollut liikkeellä ja hajottanut muurahaispesiä, mutta Sammelia ja Einaria asia ei kiinnosta.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.