Kahlekuningas
Utbrytarkungen (ruotsinkielinen nimi)
The Handcuff King (englanninkielinen nimi)
Antrankių karalius (liettuankielinen nimi)
Oman elämänsä kahlekuningas (työnimi)
Finna-arvio
Kahlekuningas
Arto Koskisen ohjaama ja käsikirjoittama draamakomedia Kahlekuningas (2002) kertoo 12-vuotiaiden poikien, suomalaisen Eskon (Miikka Enbuske) ja ruotsalaisen Patrickin (Emil Lundberg), maailmasta, jossa tosi ja mielikuvitus lyövät kättä. Se on kuvaus ystävyydestä ja valheen seurauksista sekä elämästä ja kulttuurieroista Tornion ja Haaparannan rajakaupungeissa 1970-luvulla.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K7 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Näyttelijäkokoonpanot
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
2001-2002 |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
Arto Koskisen pitkä esikoisohjaus toi kaivatun kotimaisen vaihtoehdon varhaisnuorisolle suunnattuun elokuvatarjontaan. "Koskinen on kertojanlaadultaan sitä, mitä elämässä erityisesti kaivataan: vakava humoristi", luonnehti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 40/2002). "Hän ottaa ihmisensä ja heidän elämänsä tosissaan, mutta ei voi olla hauskuttamatta katsojia hulluuksilla, jotka hänen silmänsä havaitsee ja mielensä keksii. Kahlekuningas on kertakaikkisen viehättävä, hauska ja elinvoimainen tarina nuorista pojista ja eräästä perheestä. Poikien elämään kuuluva machoilu kunniakäsitteineen ja ikuisine ystävyyksineen on ammennettu häpeämättömästi mukaan, mutta erityisen herkullisesti Arto Koskinen kuvaa yhden hullunkurisen perheen. [- -] Kahlekuninkaassa on tietyt koko perheen elokuvien pakolliset piirteet, jotka vähentävät sen universaalia hyvyyttä, mutta elinvoimaisimmilta osiltaan se on mestarillinen aidon ja pilaantumattoman elokuvakertojan läpimurto." "Koskinen etenee paljolti samoilla suuren ymmärryksen alueilla kuin Matti Ijäs lapsuudenkuvauksissaan", haki vertailukohtaa Antti Lindqvist (TV-maailma 40/2002). "Kahlekuninkaassa on samantapaisia asetelmia kuin Sokkotanssissa. Esimerkkinä vaikkapa päähenkilön ja hänen traagisen kaverinsa suhde. Myös tanskalaisen Bille Augustin 1980-luvun teokset (Busterin maailma, Zappa) muistuvat mieleen. Silti kysymyksessä on täysin omaehtoinen ja persoonallinen teos. [- -] Kahlekuningas tutkii elämän ja kuoleman, toden ja valheen, arjen ja unelmien, lapsuuden ja aikuisuuden sekä Suomen ja Ruotsin välisiä, tragikoomisia ja komitraagisia rajoja, jotka saavat useimmat ihmiset jähmettymään alistuneina paikoilleen. Esko sen sijaan haluaa murtaa kaikki kahleet kuin Houdini aikoinaan. Hän on kuitenkin onneksi varsin tavallinen eli nuorelle katsojalle samastumisen mahdollistava poika, eikä mikään erikoistapaus, vaikka kavereitaan komenteleekin. Raikkaita näyttelijäsuorituksia tulvivan, epookiltaan tarkan kokonaisuuden ainoina puutteina ovat paikoin murteesta horjahteleva ("mie" ja "mä") dialogi sekä teemojen ja aiheiden runsaudenpula, joka estää kunnollisen keskittymisen perusasiaan, omana itsenään olemisen tärkeyteen. Toisaalta materiaalin paljous estää perisuomalaisen viipyilyn." Vaikka Tapani Maskulan (Turun Sanomat 5.10.2002) mielestä tekijä on oikeilla jäljillä ammentaessaan aiheensa paikallisesta elämänpiiristä, käsikirjoittaja Koskisen asettama haaste ohjaaja Koskiselle on ollut liian suuri. "Kahlekuninkaan aihe ja toteutus eivät aina pysy keskenään tasapainossa. Niin kauan kuin niissä vuoroin liikutaan arkisessa pihapiirissä, vuoroin vieraillaan valtioita yhdistävän rautatiesillan vastakkaisella laidalla, elokuva säilyttää kotikutoisen karheutensa. Koskinen tähtää kuitenkin kunnianhimoisemmille apajille tutkailemaan myös päähenkilön moraalista kasvua yhteisössään ja hänen vilkasta mielikuvitustaan", mutta "Koskisen rahkeet eivät vielä riitä näin kouraisevaan muotokuvan hahmotteluun, sillä huikean tragikoomisiin sfääreihin kurkottava pikkufilmi hajoaa hänen käsissään vaivoin harsituksi tilkkutäkiksi. Kahlekuninkaassa olisi toki aineksia vaikka millaiseen syväluotaukseen viattomuuden menetyksestä tai ystävyydestä yli elintasorajojen, mutta jäsentelemättöminä ne limittyvät vain sympaattisen harjoitelman vähäpätöisiksi ja ohimeneviksi huomioiksi." Elokuvan toteutus, etenkin hallittu ajankuva, teki vaikutuksen muiden muassa Jari Leinoseen (Lapin Kansa 1.11.2002). "Elokuvan kuvauksesta vastaava Hans Welin esittelee leikkaaja Kauko Lindforsin ja upeiden siirtymien avulla monipuolista osaamistaan. Valaisu on niin ikään onnistunut ja äänimaailma – vaikka jääkin hieman vaisuksi – sopii elokuvan kerrontaan. Elokuva ei ratsasta liioilla kliseillä tai epookkiin useimmiten sijoitetulla hittimusiikilla. Hyvä näin, sillä [- -] elokuva pystyy jo sinällään luomaan erinomaisen 70-luvun tunnelman." Kaikki näyttelijäpolvet keräsivät kosolti kiitosta. "Miikka Enbuske ja Emil Lundberg ovat aivan mainioita kahden maan kaveruksina", kiitti Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 4.10.2002). "Heikki Hela tekee Eskon isästä koomisen, mutta samalla sympaattisen hahmon. Maija Junno on uskottava perheen äitinä. Omissa maailmoissaan elävää isoisää esittävä Sulevi Peltola varastaa tapansa mukaan jokaisen kohtauksen, jossa on mukana." |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Arto Koskinen (synt. 1962 Alatorniolla) valmistui Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen käsikirjoitus- ja ohjauslinjalta vuonna 1993. Hän oli ohjannut useita dokumentteja, kuten Henkinen arkkitehtuuri (1989), Ennätystentekijät (1993), Mitäs me salamaniskemät (1996), Haudattu tuntemattomana (1996), Me valehtelijat (1996) ja Kuka oli Felix Kersten? (1998). Lisäksi hänen ohjaustöihinsä kuului fiktiivisiä lyhytelokuvia, joista Sukellus (1989) palkittiin Firenzessä ja Kesän viimeinen päivä (1992) sai Sources-Script development palkinnon Lyypekin festivaaleilla 1994. Koskisen fiktioita olivat lisäksi mm. Avaruuden musta kivi (1994) ja Aivan tavallinen pankkirosvo (1995). Koskinen toimi vuosina 1997-1999 Lapin läänin elokuvasihteerinä. Kahlekuningas on Koskisen ensimmäinen kokoillan elokuva. Se on lehdistömateriaalin mukaan "humoristinen kertomus 12-vuotiaasta torniolaispojasta Eskosta ja hänen valkoisesta valheestaan, joka mullistaa hänen ja koko hänen perheensä elämän." Nimensä elokuva on saanut kahlekuningas Harry Houdinista, jota Esko ihailee; toisena idolina hänellä on sotapäällikkö Erwin Rommel. Elokuva perustuu Koskisen varhaisnuoruuden omaelämäkerrallisiin aineksiin ja hänen henkilökohtaiseen kokemukseensa kun hän kerran petti parhaat kaverinsa ja joutui siten puoleksi vuodeksi heidän boikotoimakseen. Elokuvan taustaksi onkin omistettu mietelause: "Kahlekuningas on omistettu kaikille meille, jotka olemme joskus nuorena joutuneet valehtelemaan." Koskinen kertoo lehdistömateriaalissa: "Yksi syy miksi sijoitin tarinan Tornion ja Haaparannan välillä kulkevan rautatiesillan kupeeseen 70-luvulle oli tietysti se kulttuurien välisiin ennakkoluuloihin ja nuoruuteen pakkautunut energia, joka sielläpäin näyttäytyi aika koomisena tuohon aikaan – myös aikuisten elämä. Mitä tahansa tehtiinkin, tehtiin se otsa rypyssä ja tosissaan." Koskinen jatkaa: "Fyysisesti ihmiset olivat molemmin puolin rajaa enemmän tai vähemmän samaa lihaa ja verta ja puhuivat samaa kieltä, mutta kulttuurillisesti ero oli varsinkin suomalaiselle pikkupojalle valtava. Rock-musiikki oli Suomen radiossa yhtä pannassa kuin seksilehdet kaupoissa. Vapaamielisessä Ruotsissa niitä molempia oli tarjolla yllin kyllin." Tarkasti ottaen elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1976; tarinassa katsotaan televisiosta Ruotsin kuningaspari Kaarle XVI Kustaan ja Silvian häitä. Pääroolin esittäjä Miikka Enbuske oli ohjaaja Koskisen tapaan Torniosta. Hän löytyi koekuvauksista, elokuvaa varten koekuvattiin n. 1500 lasta (Sampo 21.11.2002). Emil Lundberg oli esiintynyt aiemmin mm. elokuvassa Drakarna över Helsingfors / Leijat Helsingin yllä (2001). Kahlekuninkaan isän roolista Jussi-palkittu Heikki Hela oli tuttu Kummelit-taiteilijaryhmästä. Myös äänisuunnittelija Olli Pärnänen sai Jussin. Elokuva sai teatterikierroksellaan 13 949 katsojaa. Kahlekuningas kilpaili parhaan elokuvan palkinnosta Berliinin elokuvajuhlien lasten- ja nuortenelokuvien sarjassa helmikuussa 2003, ja se oli ehdolla myös Brysselin filmifestivaalien parhaaksi elokuvaksi. Kahlekuningas sai Yhdysvaltalaisen Durango Independent Film Festivalin parhaan pitkän esikoiselokuvan palkinnon vuonna 2004. Elokuva sai lisäksi 40 000 euron Valtion taidetoimikunnan laatutukipalkinnon. Koskinen on toiminut vuodesta 1999 alkaen Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osastolla käsikirjoituksen ja ohjauksen lehtorina. Hän on ohjannut myöhemmin taiteilija Osmo Rauhalasta kertovan dokumenttielokuvan Joki taivaalla (2004). Helsingin Sanomien 7.10.2002 mukaan Koskinen suunnitteli seuraavan elokuva-aiheensa perustuvan rovaniemeläisen Priitta Rantasen tarinaan, joka kertoo 15-vuotiaasta kuorotytöstä, joka menettää äänensä, kun äiti sairastuu skitsofreniaan. Vakavaa teemaa on tarkoitus lähestyä mustan huumorin avulla. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Minun sydämeni on särkynyt Säv. A. W. Yrjänä, Janne Halmkrona, san. A. W. Yrjänä, sov. CMX & Gabi Hakanen Oy EMI Finland Ab CMX (A. W. Yrjänä, Janne Halmkrona, Timo Rasio, Tuoma Peippo) Äänitetty ja miksattu Inkfish-studiolla keväällä 2002 Tuottaja Gabi Hakanen Kappale albumilta Isohaara Veckans affärer John Holm John Holm Multitone Musikförlag Ab Warner / Chappell Music Sweden Miehen kunnia Säv. & sov. A. W. Yrjänä, teksti trad. Alans Apartmen ja Timo Lindholm Kesäilta Säv. ja sov. Samuli Laiho, san. Uuno Kailas Selestina-kuoro Kuoronjohtaja Tarja Vanhala |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Tornion Kaupunki / kaupunginjohtaja Raimo Ronkainen, Tornion Kaupungin Kulttuuritoimisto / Helena Junes, Lapin Kulta, Leena & Arvo Suonvieri, Raili Dunder<br /><br />Aula Caravan Oy / Matti Aula, Avesta Polarit, Clinique, Finlayson / Pirjo Kääriäinen, Fyndhörnan Luleå / Petri Savolainen, Haaparannan kunta / Martin Danell sekä Robert Ekholm, Kemi – Tornion ammattikorkeakoulu / Sirpa Romppainen, K-Rauta Luleå / Jukka Lakkapää, Ktk Tornio, Lasten ja nuorten taidetalo Tornio / Liisa Kivimäki, Länsi-Lapin ammatti-instituutti / Markku Niva sekä Jukka Heikka , Lohja Betoni, Mathjärtat vandrarhem, Off, Pohjoinen tullipiiri / johtaja Juha Heikkilä sekä koko tullin väki, Pohjanlahden merivartiosto / Matti Kropsu, Pyöräosa Keinänen Oy / Markku Keinänen, Rabatti Kiviranta, Radio Aktiivinen, Radio Ankkuri, Rebel Music, Suensaaren yläaste / rehtori Jorma Väänänen, Tico Tico Studio / Ahti Kortelainen, Tielaitos / Tuomo Posti sekä Tarmo Posti, Tikkakosken ilmailumuseo / Hannu Valtonen, Tornion kaupungin keskusvarikko / Topi Mikkonen, Tornion maakuntamuseo, Tornion palolaitos, Tornion Palloveikot / Vesa Korkala, Pohjan Tytöt ja Sissit ry, Tornion poliisi / ylikomisario Esa Vanninen sekä komisario Lasse Vaaraniemi, Tornion työttömät ry / Reijo Angeria, Tornion Urheilusukeltajat / Pekka Vanninen, Tornion vapaa-aika keskus, Tornion vpk, Vianor Tornio, Veljekset Salmela Oy<br /><br />Matti Adolfsen, Tauno Anttila, Sami Ahvensalmi, Esa Annala, Janne Arola, Carita Dahl, Pirkko Dahl, Anita Dunder, Marja-Leena Dunder, Arttu Faarinen, Jarno Faarinen, Ilkka Granberg, Stella Harasek, Jussi Harjuoja, Erkki Heikkilä, Jani Hendriksson, H. M. Hermanson, Martti Hirsikangas, Heini Honkalammi, Ilpo Husa, Riitta Huttunen, Anna Isometsä, Santtu Isometsä, Mari Juntunen, Paula Järvenpää, Esa Kaarlela, Sakari Kaikkonen, Antti Kantola, Joonas Karhunen, Mauri Kauppi, Pekka Keskitalo, Liisa Kivimäki, Kauko Kontio, Riku Koponen, Janne Koskela, Mari Koskinen, Vesa Koskinen, Henry Kreivi, Pirkko Kvist, Mika Kärki, Päivi Lakkala, Kari Laurikka, Nina Lappalainen, Kristian Lehto, Leena Leskio, Jani Lukkarila, Tepa Lukkarinen, Kim Lundén, Viljo Långström, Kaisu Lämsä, Tero Malmberg, Sakari Martikainen, Tuomas Martikainen, Tuomas Mathlein, Tommi Matthaldi, Jari Miettinen, Ristomatti Myllylahti, Erkki Myllymäki, Matti Mörsäri, Pekka Niemelä, Janne Niskala, Johanna Niva, Pasi Nurmikumpu, Juha Ollonqvist, Jussi Pajula, Erkki Partanen, Merja Pekkala, Matias Pelimanni, Heikki Pirilä, Tatu Pääkkö, Johannes Pörhö, Hilkka Rantala, Jorma Rantapää, Katariina Rautio, Arto Rokka, Parttu Ruolangas, Pekka Rättyä, Jaana Salo, Raimo Silvander, Joonas Sirviö, Heikki Taanila, Joonas Uusitalo, Petri Uusitalo, Anssi Äijälä |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|