Jees ja just
Jees och just (ruotsinkielinen nimi)
Die Draufgänger (saksankielinen nimi)
Yes and Right Away! (englanninkielinen käännösnimi)
Yes et juste (ranskankielinen käännösnimi)
Jees ja just! (työnimi)
Finna-arvio
Jees ja just
Risto Orkon ohjaama sotilasfarssi Jees ja Just (1943) perustuu Armas J. Pullan käsikirjoitukseen ja romaaneihin. Jatkosodan aikaan sijoittuvassa elokuvassa vänrikki Romppaisen (Reino Valkama) ja vääpeli Ryhmyn (Oiva Luhtala) tehtäväksi annetaan vihollisen ammusvaraston räjäyttäminen. He antautuvat vangeiksi päästäkseen vaivattomasti venäläisten puolelle. Neuvokkaat kaverukset ja kissa Mörökölli aiheuttavat monenlaista harmia erityisesti kovapintaiselle naiskomissaari Vengrovskalle (Kirsti Hurme), joka sankareista on pikemminkin nätti kuin pelottava vastustaja.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
7 |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Syystalvi 1942 - talvi 1943 |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Suomi-Filmin toinen Ryhmy ja Romppais -elokuva on tuntuvasti edellistä onnistuneempi ennen kaikkea kiinteämmän rakenteensa ja tiiviimmin hallitun juonensa ansiosta", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 22.3.1943). "Elokuvan ansiona ovat ennen kaikkea nokkelat, lystikkäät ja samalla perin kansanomaiset sekä supisuomalaiset sanasutkaukset, jotka ilmeisesti ovat poikien kirjallisen isän, Armas J. Pullan, sanontaa sellaisenaan." "Uuden elokuvan käsikirjoitus on yhtäjaksoisempi ja kiinteämpi, kuin mitä edellisen elokuvan oli", ajatteli myös T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 17.3.1943), "vaikka juonen kehittelyssä tässäkin toisinaan sattuu epäuskottavia käänteitä. Mutta sehän ei kai ole niin suuresta merkityksestä tämänsuuntaisten elokuvien ollessa kyseessä. Runsas huumorin viljely on pääasia, ja siinä suhteessa on todella onnistuttu. [- -] Ryssän 'meiningit' ovat saaneet satiirisen liioittelun luonteen, mutta viattomalta tämä sentään toki tuntuu, jos muistelee Toveri X -elokuvan (Comrade X, 1940) riemastuttavan kirpeää satiiria itäisen naapurimme elämäntyylistä. Rakkausjuonen liittäminen itse aiheeseen on kuitenkin kaikesta päättäen tuottanut vaikeuksia käsikirjoituksen laatijalle, sillä se on totisesti jäänyt liitteeksi, jossa on havaittavissa selvä päälleliimatun' vaikutelma." "Suomi-Filmi har inte slarvat ifrån sig denna säkra kassafilm", kiitti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 17.3.1943). "Risto Orkos regi har satt lagom fart på historien: inte för snabb för det passar inte ihop med Ryhmys och Romppainens lynne, och inte för släpig för det skulle hindra upptågslusten, och Erkki Majavas fotografi är utmärkt." Toinen ruotsinkielinen kriitikko H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 15.3.1943) oli samaa mieltä: "Risto Orko hade i sin regi tagit omsorgsfullt vara på stoffets humoristiska poänger, samt dessutom bestått filmen en gedigen teknisk genomarbetning. Inte minst Erkki Majavas kameraarbete var av utmärkt kvalitet." Monet arvostelijat olivat varauksellisia. S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 15.3.1943) kiitti osuvaa replikointia, mutta "olisi toivonut everstin esikunnan kohdalla vähän toisenlaista tyyliä": "Farssillakin on sentään rajansa." Ilta-Sanomien -tomi- (16.3.1943) epäili satiirin osuvuutta ja arvioi, että "Jees ja just on sitä samaa suomalaisen elokuvan viimeaikaista tasoa, jota on tarjoiltu niin kovin paljon laadun kustannuksella". "Uusi elokuva on [- -] yksityisiltä kohtauksiltaan elävästi ja hauskajuonteisesti toteutettu", myönsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 14.3.1943), "mutta yleisvire sen sijaan on liian hidas, tapaukset liian hajanaisia ja muita näyttelijöitä paitsi nimiosan esittäjiä vaivaa merkillinen saamattomuus ja töksähteleväisyys, joka usein on kiusallista." Kirjoittaja katsoi myös venäläisten ominaisuuksien satiirisen paisuttelun kuuluvan "talvisodan aikaiseen, psykologisesti vähemmän onnistuneeseen propagandaan, niin huvittavaa aineistoa kuin se tarjoaakin". Yksimielisiä oltiin Reino Valkaman ja Oiva Luhtalan sopivuudesta ja suorituksista: "Parhaassa vireessään" (O. V-hl), "omaa luokkaansa" (-tomi-). T. A.:n mukaan Reino Valkamassa "meillä onkin oikea koomikkojen koomikko, mutta ei Oiva Luhtalakaan Reino Valkamasta paljon jälkeen jää. Nämä kaksi 'kaverusta' todella täydentävät toisensa sekä luonteenpiirteiltään että näyttelemislaadultaan. Heidän rempseä ja lupsakka esiintymisensä on riemastuttavaa." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Jees ja just on kolmesta vuosina 1941-1952 tehdyistä Ryhmy ja Romppais -elokuvista keskimmäinen. Kaikkien tuottajana oli Suomi-Filmi; Risto Orko ohjasi kaksi ensimmäistä ja Ilmari Unho viimeisen. Jees ja just -elokuvan pohjana oli ensimmäinen Ryhmy ja Romppainen -romaani "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy (1940), alaotsakkeeltaan "sotajutelma Laatokan rintamalta". Mukaan on otettu aineksia myös samana vuonna ilmestyneestä sarjan kolmannesta romaanista "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy. Korpraali Lumperi ja vankisotamies Tiuskanen ovat peräisin jälkimmäisestä teoksesta, samoin heidän sekä Ryhmyn ja Romppaisen joutuminen vangiksi ja seikkailut sotavankileirissä. Vihollisesta käytetään nimityksiä iivana, ryssä ja vanja. Ulkokuvat otettiin tammi-helmikuun vaihteessa 1943 Viikin vankisiirtolassa, Santahaminassa ja Kauklahdessa. Mukana on myös dokumenttimateriaalia talvisista sotaharjoituksista. Suomi-Filmin ilmoituksen (Elokuva-Aitta 4/1943) mukaan Valtion asevarikko ja sotamuseo luovuttivat univormuja, venäläisten käyttämiä aseita ym. varusteita yhtiön käyttöön. Lavastaja Ville Salminen kiinnitti pikkutarkkaa huomiota puna-armeijan univormujen oikeellisuuteen. Omaan käsikirjoituskappaleeseensa hän piirsi mm. upseerien kauluslaattojen värimallit. Vääpeli Ryhmy on siviilissä pölyimurikauppias ja vänrikki Romppainen linja-autonkuljettaja Vihdin-Helsingin -linjalla. Tällä kirjailija selittää heidän neuvokkuutensa ja kykynsä selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Jees ja just oli Risto Orkon 13. ohjaustyö; yli 36 vuoden tauon jälkeen hän ohjasi vielä Tulitikkuja lainaamassa (1980). Jatkosodan päätyttyä tuotantoyhtiö siirsi elokuvan hyllylle. Helsingissä viimeiset esitykset olivat heinäkuussa 1944 ja Oulussa 16.9.1944. Videolevitykseen Jees ja just hyväksyttiin syksyllä 1988, ja televisiossa se esitettiin ensi kerran 1994. Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman vuoden 1943 keskitasoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Kiikalainen piirileikkilaulu / "Älä mene heilini heikolle jäälle - -" Säv. ja san. trad. Es. Oiva Luhtala, laulu (100 %), 0' 45". Levytys: Raf. Ramstedt ja Helge Lindbergin kvartetti; Polyphon XS 42732, 1929. 2. Jees, kerta kaikkiaan! / "Jalkamiehen luodista - kertakaikkiaan - vanja poistuu muonista juuri kerrassaan - -" Säv. George de Godzinsky, sanat käsikirjoituksessa 1) Es. Oiva Luhtala ja Paavo Honkamäki, laulu (off ja playback), 1' 30". 2) Es. Paavo Honkamäki, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 40". 3. Ripaska Säv. George de Godzinsky Es. tunnistamaton balalaikkaorkesteri (playback ja off), 1' 30". Huomautuksia: Oiva Luhtala viheltää Sillanpään marssilaulua, säv. Aimo Mustonen, (100 %), 0' 10", ja Kullervo Kalske Porilaisten marssia, säv. Christian Fredric Kress, (off), 0' 15". Oiva Luhtala rallattelee ja tanssahtelee (100 %), 0' 15". Ripaskan aikana "punasotilaat" tanssivat. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |