Elämän äidit
Mothers of Life (englanninkielinen nimi)
Les Mères de la vie (ranskankielinen nimi)
Müsena (työnimi)
Musena (muu nimi)
Finna-arvio
Elämän äidit
Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion ohjaamassa dokumenttielokuvassa Elämän äidit (2002) seurataan siperialaisen nenetsiperheen vaiheita 1990- ja 2000-lukujen alussa. Elokuvassa legendat ja todellisuus, muistot ja käsillä oleva arki limittyvät ja luovat surun ja kaipuun kudelman.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
1992-1993, 2000-2001 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Elämän äidit on kaunis ja karu elokuva vapaudesta ja sen menetyksestä, inhimillisistä tragedioista ja nuoren naisen, Tatjanan, osasta joutua porosovhoosin työläiseksi", luonnehti Kirsikka Moring (Helsingin Sanomat Nyt-liite 45/2002). "Dokumenttiohjaajat Anastasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio jatkavat nenetsielämän kuvaustaan tyylilajissa, joka kunnioittaa, ymmärtää ja antaa arvon kuvattavilleen. Yhtä hyvin ihmisille kuin poroillekin. [- -] Lehmuskallion ja Lapsuin etu on ihmisten ja kielen tuntemus: he pääsevät kuvattaviaan lähelle ja saavat esiin heidän sielunsa. Näitä kasvoja katsoessaan näkee ja ymmärtää elämän jäljet. Kamera tavoittaa katoamattomuuden hetkiä. [- -] Elokuva on myös täynnä toivoa. Pieni poika leikkii lumen tuivertaessa kodan pihalla. Ehkä hänen käy paremmin? Tai sitten ei. Talvella tundran valkeassa avaruudessa ei voi erottaa taivaan ja maan rajaa. Ei tässä elokuvassakaan, ja siinä on sen voima." "Elämän äidit menee ehkä vielä syvemmälle legendan, loitsun ja myytin maailmaan kuin Seitsemän laulua tundralta", arvioi puolestaan Pertti Lumirae (Uutispäivä Demari 8.11.2002). "Aikaisemmista yhteyksistä tunnetulla vahvalla otteella Lapsui ja Lehmuskallio sukeltavat elämänmuotoon, joka koostuu realismista mytologian keskellä, elämästä yhtä aikaa ankeassa nykypäivässä ja samalla myyttien ja legendojen ympäröimänä. Tästä kaikesta syntyy aivan omalajisensa kaksoisvalotus, joka ylittää realismin ahtaat, pelkälle taltioinnille perustuvat tasot." "Sinänsä Elämän äidit on kelpo dokumentti", totesi myös Timo Kuismin (Ilta-Sanomat 8.11.2002), jonka mielestä "Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin kerronta on tuttuun tapaan episodimaista ja enemmän runollisuuteen kuin selkeyteen pyrkivää." Kuisminilla oli silti omat varauksensa. "Ehkä juuri vanhan filmimateriaalin uusiokäyttö saa Elämän äidit tuntumaan toistoiselta vanhan kertaamiselta. Lehmuskallio ja Lapsui ovat esimerkillisen perehtyneitä nenetsien elintapoihin. Dokumentaristeina he ovat kiistattoman ammattitaitoisia. Silti puoli tusinaa pitkää elokuvaa nenetseistä alkaa jo tuntua liialta. Kukaan ei voi ammentaa samasta kaivosta loputtomiin." Tuomas Värjölälle (Katso 46/2002) tie nenetsien maailmaan osoittautui vaikeakulkuiseksi. "Paimentolaiselämä tundralla on verkkaista ja askeettista, ja sellainen on myös Lapsuin ja Lehmuskallion elokuva. Aihe on tekijöille tärkeä ja paimentolaiskulttuuriin paneudutaan hyvin tiiviisti. Jopa niin tiiviisti, että ulkopuolisen katsojan on välillä vaikeaa päästä mukaan elokuvatekijöiden ja kohteiden yhteiseen maailmaan. Ihan vaan käyttäjäystävällisyyden nimissä aiheeseen olisi kannattanut ottaa paikoitellen hieman enemmän etäisyyttä." Lehmuskallion ja Lapsuin elokuvien verkkaista kerrontatyyliä ainutlaatuiseksi ja omintakeiseksi kiittäneen Olli Kangassalon (Iltalehti 8.11.2002) mielestä "Kolea kokeellinen musiikki säestää tehokkaasti arktisia maisemia. Nenetsien arkielämää taltioivat kuvat tulevat olemaan myöhemmin antropologeille arvokasta materiaalia." |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Markku Lehmuskallio (s. 1938) on pitkän linjan elokuvantekijä. Hän aloitti uransa luontoaiheisten lyhytelokuvien parissa (esim. Tapiola; 1974) ja oli kuvaajana mm. Mikko Niskasen elokuvassa Pulakapina (1977). Hänen pitkän elokuvan ohjaustöitään ovat mm. dokumentit Minä olen I-II (1992), Anna (1997), Uhri – elokuva metsästä (1998) ja Paimen (2001). Lehmuskallion ohjaamia, usein arktiseen luontoon sijoittuvia näytelmäelokuvia ovat Korpinpolska (1980), Skierri - vaivaiskoivujen maa (1982), Sininen imettäjä (1985) ja Inuksuk (1988). Lehmuskallio tutustui nenetsitoimittaja Anastasia Lapsuihin (s. 1944) tehdessään Venäjän Siperian nenetseistä dokumenttielokuvaa Poron hahmossa pitkin taivaankaarta... (1993). Lehmuskallion ja Lapsuin yhteistyö on tuottanut monia nenetsiaiheisia elokuvia, mm. palkitun näytelmäelokuvan Seitsemän laulua tundralta (2000). Lehmuskallio ja Lapsui jatkoivat elokuvassa Poron hahmossa pitkin taivaankaarta... aloittamaansa ns. nenetsitrilogiaansa elokuvilla Kadotettu paratiisi (1994) ja Jäähyväisten kronikka (1995). Vuosina 1992-93 kuvattu Kadotettu paratiisi kertoi Jamalin niemimaalla asuvasta Japtikin nenetsiperheestä, jonka jäsenet olivat itsellisiä poropaimentolaisia ja metsästäjiä. Perheeseen kuuluivat isä Nubetja, äiti Mjusena, pojat Jakov, Aleksander ja Leonid sekä tytär Tatjana. Lehmuskallio ja Lapsui seurasivat perheen arkea vuoden verran. He pitivät perheeseen yhteyttä myös filmausten jälkeen ja saivat kuulla perheen uusista vaiheista. Lehmuskallio ja Lapsui halusivat tehdä myöhemmin elokuvan perheen naisten elämästä tundralla. Työnimellä "Musena" tehdyssä elokuvassa käytettiin Kadotetun paratiisin värifilmimateriaalia. Vuosina 2000-2001 Lehmuskallio ja Lapsui kuvasivat uutta aineistoa mustavalkoiselle filmimateriaalille Japtikien parissa. Elämän äidit -elokuvan alussa perheen isä Nubetja kertoo legendan suvun esi-isän Nguvotsjan tekemästä miestaposta ja perheen pakomatkasta. Ajelehtimisen jälkeen he rantautuivat niille seuduille, joilla suvun jäsenet edelleen elävät. Historiasta edetään nykypäivään. Hiljalleen perhe on hajonnut, omaisuus ja itsellisyys menetetetty. Perheen miehet ovat kuolleet yksi toisensa jälkeen: yksi on ampunut itsensä sydänsurujen takia ja toisen on ampunut venäläismies velkariitojen ja ryyppäämisen seurauksena. Nenetsitrilogian jälkiteoksena pidetty Elämän äidit on pääasiassa tarina äidistä ja tyttärestä, perheen vahvoista naisista Mjusenasta ja Tatjanasta, jotka päätyvät lopulta työskentelemään valtiontilalla. Lehmuskallio on kertonut haluavansa tallentaa elokuvissaan jälkipolville tietoa katoavasta maailmasta. Sakari Toiviainen määrittelee Elämän äidit -elokuvan Lehmuskallion urasta kertovassa kirjassaan Kadonnutta paratiisia etsimässä - Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat (2009) kaksinaiseksi: "Elokuva voidaan nähdä sekä kansatieteellisenä dokumenttina katoavasta elämänmuodosta että runollisena visiona ihmisen kohtalosta. Yhden perheen hajoamisen tarina kytkeytyy suruun koko nenetsikansan kohtalosta, elokuva ankkuroituu sekä historialliseen aikaan että legendojen ja laulujen ajattomaan maailmaan." Nenetsinkieliset laulut esittää Anastasia Lapsui. Elokuvan kokeellinen musiikki jäi Usko Meriläisen (1930-2004) viimeiseksi. Hän oli aloittanut elokuvasäveltäjänä Maunu Kurkvaaran Yksityisalueessa (1962). Elämän äidit sai lukuisia palkintoja. Näitä olivat Berliinin elokuvajuhlien kansainvälisen art house –elokuvateatteriliiton Confédération Internationale des Cinémas d'Art et Essain erikoispalkinto sekä pääpalkinnot Baikalin dokumentti- ja opetuselokuvien festivaaleilla Irkutskissa sekä Venäjän antropologisten elokuvien festivaaleilla Salehardissa Siperiassa. Yleisradion TV 2:n Dokumenttiprojektin osittain rahoittama elokuva sai myös dokumenttielokuvien pääpalkinnon Barentsin tv-festivaaleilla Tromssassa Pohjois-Norjassa. Kotimaassa elokuvalle myönnettiin valtion laatutukipalkintona 40 000 euroa ja se sai myös parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon. Lehmuskallio ja Lapsui jatkoivat yhteistyötään seuraavaksi elokuvissa Jumalan morsian (2003), Fata Morgana (2004) ja Saamelainen (2005). |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Soyahan valtiontila, Rafis Askarov ja Timofei Laptander<br />poroprikaati n:o 4, Aleksander Okotetto<br /><br />Soyahan<br />Petr Okotetto, Hamne Okotetto, Arkadi Okotetto, Janko Okotetto<br /><br />Mys-Kamennyi<br />Vladimir Brotski<br /><br />Salehard<br />Jamal-Inform / Juri Kukevits ja Nadezhda Shirokova, Ilko Lapsui, Juri Tushankov<br /><br />Nyda<br />Gennadi Lapsui, Nikolai Lapsui<br /><br />Moskova<br />Elena Pushkareva<br /><br />Helsinki<br />Sakari Kantola |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|