Miehen tie
En Mans väg (ruotsinkielinen nimi)
En Mans väg (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
One Man's Fate (englanninkielinen nimi)
La Route d'un Homme (ranskankielinen käännösnimi)
Eines Mannes Weg (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Miehen tie
Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen ohjaama draama Miehen tie (1940) pohjautuu F. E. Sillanpään romaaniin. 1930-luvun Hämeeseen sijoittuvassa filmatisoinnissa Ahrolan Paavo (Gunnar Hiilloskorpi) jättää rakkaansa Vormiston Alman (Mirjami Kuosmanen) ja menee naimisiin Jaskarin vauraan talon tyttären Annin (Irja Kuusla) kanssa. Vaimo kuolee synnytykseen ja myöhemmin vauvakin, minkä jälkeen Annin vanhemmat vaativat tyttärelleen antamaansa perintöä takaisin. Yksinäisen ja juopotteluun sortuvan Paavon elämä horjuu ilman Alman rakkautta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi - kesä 1939, kesä 1940 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Elosepon Sillanpää-elokuva vastaanotettiin pääasiassa kiitoksin. "Täysipainoinen kotimainen elokuva" ja "täysosuma", luonnehti S. L. (Uusi Suomi 2.9.1940) ja perusteli: "Miehen tien kaltaista elokuvaa on vaikea ryhtyä erittelemään ja arvostelemaan. Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus sulautuvat alusta lähtien yhteen ja muodostavat kiinteän kokonaisuuden. [- -] Alkuosan nähtävästi tarkoituksellisesta katkelmallisuudesta elokuva kulkee eteenpäin - kulunutta vertausta käyttääkseni - kuin leveä eepillinen virta, jonka rauhallisen pinnan alla kuohuu intensiivisiä tapahtumapyörteitä. Juuri se sisäinen voima, joka kannattaa jokaista kohtausta, on elokuvan antoisimpia puolia. Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen ohjaus ansaitsee kaiken kiitoksen." "Nyrki Tapiovaaran viimeinen filmi oli samalla hänen paras filminsä", kiitti myös A. S-o (Aira Sinervo, Suomen Sosialidemokraatti 22.9.1940). "Tätä filmiä katsellessa tuntee yhä selvemmin, minkä menetyksen filmimme on kärsinyt hänen kuolemassaan. Hänen rehellinen taiteilijasilmänsä oli nähnyt ja osannut kiinnittää valkokankaalle sellaista elävää elämää, että menee kauan, ennenkuin kotimaisen filmimme yleistaso on saavuttanut hänen luomuksiensa tason. [- -] Nyrki Tapiovaara oli ollut uskollinen romaanin hengelle. Hänen filminsä oli realistinen jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. [- -] Hämäläiset tuvat, maantiet, linja-autot, tamperelaiset huvittelupaikat - niin vieläpä näyttelijät itsekin olivat niin luonnollisia, ettei sellaista ole meillä vielä koskaan aikaisemmin tavattu. Tämä luonnollisuus teki tästä filmistä suomalaisen talonpoikaiselämän kauniin laulun, ylistyksen elämästä 'maan kovalla kannikalla'." "Ty vad man först ville säga efter att ha sett En mans väg är kort och gott: bra", antoi R. M. B. (Svenska Pressen 3.9.1940) arvionsa. "Redan i och med de inledande scenerna blir man intresserad och positivt överraskad. Och det första intrycket visar sig vara det riktiga. Fotograferingen, Erik Blombergs, är genomgående av hög klass och hans bilder, där ljus och skugga tillvarstagits för att skapa konstnärlig jämvikt, accompagneras av Georges de Godzinskys musik, som bidrar till den grundläggande intensiva stämningen." "Miehen tien ohjaajat Nyrki Tapiovaara ja Hugo Hytönen olivat selviytyneet vaikeasta tehtävästään kohtalaisen hyvin", katsoi Otso (Helsingin Sanomat 2.9.1940) esittäen myös varauksensa: "Heidän työnsä kannustajana on epäilemättä ollut koko ajan pyrkimys kiinnittää Sillanpään herkkä ihmissielun analysointi ja suurenmoiset luonnonkuvaukset mahdollisimman aitoina elokuvanauhalle. Kuitenkaan ei ohjaajien ollut onnistunut saada elokuvaa 'kohoamaan' loppua kohti. Elokuvassa eivät päähenkilöt pääse kyllin selvästi osoittamaan sielullista kypsymistään, kuten romaanissa, vaan elokuva kehittyy ja päättyy jotenkin liian eroottiseen sävyyn, suomalaisen elokuvan tutussa miljöössä, vuoteessa." "Miehen tie on kahden ohjaajan tekemänäkin todella mielenkiintoinen elokuva", arveli Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 2.9.1940). "Sen toteutus ei ole päässyt kaikin puolin kypsäksi, mutta katsojalla, joka avoimin silmin koettaa tarkata, mihin kuvauksessa itse asiassa on pyritty - ja paljolta päästykin -, elokuva muodostuu antoisaksi elämykseksi." Kuvaus sai yleistä tunnustusta: "Silmiä hivelevät maisemakuvat loivat oikean sillanpäämäisen tunnelman elokuvanauhalle", koki Otso. "Erikoisesti jäivät mieleen muutamat ainutlaatuiset aamu-usvaiset maisemat sekä heinäpellon maalauksellisuus." "Erik Blomberg on nähtävästi halunnut koetella voimiaan esittämällä suomalaisen maiseman tyypillisimpiä tunnelmia eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina", ajatteli S. L. ja päätti: "Missä elokuvassa on Suomen luonto aikaisemmin elänyt tällä tavoin?" "Miehen tiessä on kosolti oivallisia näyttelijäsuorituksia", katsoi Erve, "ja onnellisinta on, että juuri kahdessa päätehtävässä on niin hahmoa myöten onnistuneet esittäjät kuin Gunnar Hiilloskorpi Paavo Ahrolana ja Mirjami Kuosmanen Vormiston Almana. Heissä on maalaista juurevuutta ja tasapainoa, ja Mirjami Kuosmasen piirteet suorastaan uhkuvat täyteläistä, rehevää rotu- ja vaistovoimaa." "Gunnar Hiilloskorven osasuorituksesta puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi käyttää sanaa näytteleminen, sillä tämä Ahrolan Paavo ei näyttele, vaan elää", ylisti S. L. "Alkukohtauksista lähtien hän edusti kertaakaan erehtymättä sitä, mikä suomalaisessa miehessä on huonointa ja parasta. [- -] Mirjami Kuosmanen on täysin hänen vertaisensa Alma. On ilo katsella tämän terveen ja kauniin nuoren naisen liikehtimistä ja herkkää ilmeikkyyttä." Vuoden 1956 uusintaensi-illassa Miehen tiehen suhtauduttiin sekä epätasaisena, Tapiovaaralta kesken jääneenä "torsona" (Rihla eli Risto Hannula, Ylioppilaslehti 5/1956) että kunnianarvoisana klassikkona. "Miehen tie elokuvana arvokas muisto menneisyydestä ja hyvä viitta tulevaisuuteen", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 4.2.1956). "Se on hyvin hallittu kokonaisuus, mutta se järkyttää ja vangitsee myös pienillä piirteillään, oivallisesti näytellyillä henkilöillään. [- -] Kaiken kaikkiaan: Vaikka Miehen tie ilmeisesti onkin melko yllättävä uusinta kesken muun filmihälyn, sietää se katsoa ja samalla hämmästellä sitä tosiseikkaa, ettei elokuvan taiteellinen ominaispaino tule mitättömämmäksi, vaikka vuodet rientävät ja keinot kasvavat. Miehen tiessä on sitä juurevaa suomalaisuutta, mitä useimmiten itkemme elokuvistamme puuttuvan." "Miehen tiellä on itseoikeutettu paikkansa suomalaisen elokuvan Parnassolla", totesi Harri Moilanen (Kansan Uutiset 7.6.1986) 30 vuotta myöhemmän televisioesityksen yhteydessä ja Antti Lindqvist (Katso 23/1986) antoi uuden sukupolven arvion: "Miehen tie on kahden ohjaajan aiheuttamasta hienoisesta hajanaisuudesta huolimatta voimallisen realismin läpitunkema elokuva, jossa Tapiovaara yhdistää Eisensteinilta ja Dovzenkolta saamansa vaikutteet saumattomasti suomalaiseen maaperään. Uljaan miljöökuvauksen ohella elokuvan onnistuneinta antia on väkevä luonteiden kirjo. [- -] Merkittävää työtä Miehen tiessä on tehnyt myös kuvaaja ja leikkaaja Erik Blomberg, jonka yhteistyö Tapiovaaran kanssa näyttäytyy loistokkaimmillaan elokuvan legendaarisessa, ylimaallisiin ulottuvuuksiin kohoavassa niittykohtauksessa." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Nyrki Tapiovaaran ohjaajanuran viidennen elokuvan kuvaustyöt käynnistettiin talvella 1939 F. E. Sillanpään romaanin autenttisilla tapahtumapaikoilla Hämeenkyrössä. Käsikirjoituksen ohjaaja teki yhdessä kirjailijan kanssa, joka muutenkin seurasi kiinnostuneena kuvaustöiden edistymistä. Sillanpää esiintyi myös kameran edessä suulitanssijaksossa, ja hänen lausuttavakseen siirrettiin alunperin Taatilalle kirjoitettu repliikki "Miltäs neitistä siellä Ahrolassa näyttää ny rupeavan tuntuun?" Elokuvasovituksessa on romaanin tapahtuma-aikaa tiivistetty siten, että koko kertomus Alman ja Paavon nuoruudenrakkautta kuvaavana takaumajaksoa lukuunottamatta tapahtuu yhden vuoden kuluessa, varhaiskeväästä seuraavan vuoden sydäntalveen. Elokuvan alkaessa Taatila on jo leskimies - romaanissa kerrotaan myös hänen vaimonsa kuolinkamppailusta. Miehen tien kuvaukset jäivät syksyn 1939 poikkeusoloissa kesken, ja niitä päästiin jatkamaan vasta talvisodan päätyttyä. Nyrki Tapiovaara oli kadonnut partioretkellä helmikuun viimeisenä päivänä 1940, jä Jaskarin isäntänä esiintynyt Kosti Elo jouduttiin vakavan sairauden vuoksi vaihtamaan Simo Osaan ja kaikki nämä jaksot kuvaamaan kesällä 1940 uudelleen. Tämän vuoksi oli myös käsikirjoituksen painotuksia muutettava. Täydennysohjauksen sai tehtäväkseen Taatilaa esittävä Hugo Hytönen, kokenut näyttelijä, joka vuonna 1937 oli ollut henkilöohjaajana Orvo Saarikiven esikoiselokuvassa Miehen kylkiluu. George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Georg. Miehen tien levitti ensimmäisenä elokuvanaan Reino Wathénin vastaperustama Filmihankkija. Yleisömenestys oli hieman vuoden keskitasoa heikompi. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off), 3' 35". 2. Tango Säv. George de Godzinsky Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 1' 15". 3. Valssi Säv. George de Godzinsky Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 2' 10". 4. Jenkka Säv. George de Godzinsky Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 0' 40". 5. Tanssimusiikki Säv. George de Godzinsky Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 1' 25". 6. Mansikka on punainen marja ja juurella pieni lehti Säv. ja san. trad. Es. Elna Hellman, laulu (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 15". 7. Loppumusiikki Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off), 3' 00". Huomautuksia: Taustamusiikissa on käytetty muunneltuna kansanmusiikkiaiheita, selkeimmin hämäläistä laulua Kun minä kotoani läksin, säv. trad., orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 05". Musiikin numero 2, 3, 4 ja 5 aikana "kyläläiset" tanssivat. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|