Elokuvassa nykytanssi ja kokeellinen musiikki yhdistyvät hypnoottiseksi urbaaniksi saduksi. Tanssija Pia Lindy sukeltaa menneisyyteensä neljän omakuvan kautta. Elokuvan tanssikohtaukset on kuvattu Kansallismuseon peruskorjauksen aikana. Koreografiat muodostavat fyysisiä muotokuvia korjaustöiden riisuman vanhan museon saleihin. Hetkeksi museossa herää henkiin näkymättömiä aikakerroksia ja hahmoja, jotka valaisevat läsnäolollaan keskeneräistä rakennustyömaata. He ovat muistoja, jotka ovat saaneet fyysisen ulkomuodon ja vaeltelevat levottomina ihmismielen käytävillä.