Joutilaat
De Unga Trötta (ruotsinkielinen televisioesitysnimi Ruotsissa)
The Idle Ones (englanninkielinen nimi)
Les Glandeurs (ranskankielinen nimi)
Finna-arvio
Joutilaat
Susanna Helken ja Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Joutilaat (2001) kertoo kolmen nuoren miehen, Lötkön, Hapan ja Bodin, pitkäaikaistyöttömyyteen ja joutilaisuuteen jämähtäneestä arjesta vuosituhannen vaihteen Kainuussa. Nuorten rennon puheen taustalla on tuntu ahdistavasta näköalattomuudesta ja turhautumisesta muuttuneessa maailmassa, jossa lähes joka toinen nuori on työtön.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Alkukesä 1999 - joulukuu 2000 (n. 7 kuvausmatkaa, n. 40 kuvauspäivää) (Lähde: Virpi Suutarin haastattelu 23.3.2010) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Yhtä tarkkanäköistä ihmis- ja ajankuvaa ei hiljan muista nähneensä sen paremmin fiktio- kuin dokumenttielokuvassakaan", antoi tunnustusta Päivi Valotie (Turun Sanomat 3.11.2001), jolle "elokuva on yhtäältä traaginen ja karmiva muistutus teknologia-Suomen nurjasta puolesta – siitä, että kasvukeskusten elintasorajan tuolla puolen on myös elämää ja ihmisiä, jotka media on ikään kuin vaiennut kuoliaiksi Nokia-huuman menestyjiä raportoidessaan. Toisaalta elokuva toimii hyväntahoisena ja tosielämästä komiikkansa ammentavana kertomuksena väliinputoajiksi tahtomattaan juuttuneista kainuulaispojista, joiden elinvoima kantaa vielä yli arjen ankeuden ja apaattisuuden." "Kuvattaviaan kunnioittava ja pitkälti heidän ehdoillaan toimiva elokuva sekoittaa ovelasti fiktiota ja faktaa", Valotie jatkoi. "Joutilaat on rakennettu draamallisesti kantavaksi ja mukaansatempaavaksi tarinaksi, joka muistuttaa muodoltaan dogma-elokuvan hengessä koostettua nuorisokuvausta ja absurdia junttiuden ylistystä. Dokumenttina elokuvan kannanotto työttömyyteen ja sen vaikutuksiin nuorten elämässä on koskettava ja yleispäteviin ulottuvuuksiin nouseva." Myös Raimo Turusen (Karjalainen 24.11.2001) mielestä Joutilaissa "on aistittavissa kasvun ja kehityksen varjossa kulkeva tragedia: uuden aikuissukupolven mahdottomuus toteuttaa ominaisuuksiaan ja unelmiaan luontaisilla keinoilla paikassa johon he ovat syntyneet ja johon tuntevat kuuluvansa. Huolta ellei peräti pelkoa herättää kysymys ollaanko muiden kasvun ja kehityksen hinnaksi luomassa kadotettua sukupolvea." "Kuitenkin päähenkilöt ovat valmiita, kokonaisia henkilöitä todellisuuden näyttämöllä", Turunen totesi toisaalta. "He eivät ole katkeroituneita valittajia ja kohtalonsa surkuttelijoita kuten saattaisi kuvitella. Heidän otteensa elämäänsä ja tilanteeseensa on kitkerän humoristinen. Missään tapauksessa he eivät ole kaupunkilaiskuvitelmien mukaisia jälkeen jääneitä peräkammarinpoikia vaan teräväkielisiä ja rationaalisia selviytyjiä, joilla on ihailtavan terve asenne itseen ja muihin." Tero Vainio (Kaleva 9.11.2001) kiitti muiden lailla dokumentin tyylikästä ja hallittua ilmaisua. "Joutilaiden kerronta on poikkeuksellisen kypsää ja pohdittua. Helke ja Suutari käyttävät kuvakulmia ja -kokoja sekä kameran liikkeitä oivaltavan kommentaarin välineinä. Työvoimatoimiston virkailijasta näemme pelkän niskan, ja kesken äänekkäiden varpajaisten kamera siirtyy tarkkailemaan hiljaista, öistä järvenselkää. [- -] Harri Räty loihtii rakennemuutoksen kourissa tempoilevasta maaseudusta herkkiä, tuttuudessaankin erikoisia kuvia." "Samalla käy selväksi, että myös dokumenttielokuva on aina jonkun subjektiivinen näkemys asioista, näkemys joka vaatii valintaa ja rajaamista. Vaivaamaan jäävä tunne, että joitain aivan oleellisiakin asioita on jäänyt näyttämättä, osoittaa tekijöiden tervettä asennetta. Se kertoo kohteen kunnioittamisesta. Juuri tässä pisteessä sijaitsevat niin dokumentin rajoitukset kuin mahdollisuudetkin." |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Joutilaat oli Synnin (1996), Valkoisen taivaan (1998) ja Saippuakauppiaan sunnuntain (1998) jälkeen Susanna Helken ja Virpi Suutarin neljäs yhteinen dokumenttielokuva. Lähtökohtana oli kuvaus työttömyydestä ja maaltapaosta, periferioiden ja kasvukeskusten välisestä kuilusta, maaseudun nuorista jotka olivat jääneet osattomiksi 1990-luvun lopun nousukaudesta. Lehdistöesitteen mukaan Helkeä ja Suutaria kiinnosti tutkia, "mitä unelmoivalle ja elinvoimaiselle nuorelle ihmiselle tapahtuu vanhojen rakenteiden murtuessa, kuinka Euroopan reunalla asuva nuori selviää globalisoituvassa maailmassa, jossa turvaa tuottava politiikka on hävinnyt pörssitaloudelle". Kevättalvella 1999 Helke ja Suutari lähtivät ennakkotutkimusmatkalle Kainuuseen; Suutari oli viettänyt lapsuuden- ja nuoruutensa kesänsä Puolangalla. Kuvauspaikaksi he päätyivät valitsemaan Suomussalmen Ämmänsaaren, korkeiden työttömyyslukujen paikkakunnan, joka "tuo visuaalisesti eri aikakausien risteytyksenä mieleen minkä tahansa maaseututaajaman" (em. Lehdistöesite). "Elokuvaan alkoi hahmottua kaveriporukka, jolle joutilaisuuden olotila oli tuttua", tekijät jatkoivat lehdistöesitteessä. "Porukalla oli hyvä keskinäinen energia, pojat elokuvallisesti karismaattisia hahmoja. He unohtivat kameran läsnäolon, olivat luonnollisia - sellaista esittämättä." Aamulehdessä 7.12.2001 Susanna Helke toteaa: "Oli jännä huomata, että meidän elokuvamme pojat, eivät he halunneet lähteä sieltä. He olivat ylpeitä kotipaikastaan, he rakastivat sitä. Moni heistä metsästi ja kalasti. Heillä oli suhde siihen ulottuvuuteen, joka ruuhka-Suomesta puuttuu." Elokuvan lopputeksteissä kerrottiin mitä päähenkilöille tapahtui kuvausten jälkeen. Elokuva kuvattiin 16 mm:n materiaalille, joka sitten levennettiin 35 mm:ksi. Joutilaat pääsi ensi-iltaan marraskuun alussa 2001 ja sai hyvän vastaanoton sekä yleisöltä että kritiikiltä - Ämmänsaaren esityksissä se menestyi paremmin kuin Titanic. Elokuva palkittiin valtion laatutuella ja dokumenttielokuvan Jussilla, palkintoja tuli myös ulkomaisilta festivaaleilta. Helken ja Suutarin seuraava elokuva Pitkin tietä pieni lapsi valmistui syksyllä 2005 - samaan aikaan Helke väitteli taiteen tohtoriksi aiheenaan dokumenttielokuva. Joutilaat-elokuvalla ei ole ruotsinkielistä esitysnimeä. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Sanna Salmenkallio, sov. Kimmo Kajasto Sanna Salmenkallio ja Kimmo Kajasto, soittimet tietokoneella toteutettuna (off, alkutekstit), 0' 55". 2. I Like to Move It Säv. ja san. Erick Morillo ja Mark Quashie Reel to Real (off), 0' 45". Levytys: Reel to Real; Strictly Rhythm Publishing SR12192, 1993. 3. Funny Bunny Boy Säv. ja san. Mats From ja Eva Lindgren Evelyn, laulu, ja yhtye (off), kaksi kertaa, yht. 0' 45". Levytys: Evelyn; Edel Records 0099835 ULT, 1998. 4. 1000 Ways Säv. Ari Lehtonen, san. Ari Lehtonen ja Per Stappe Waldo's People (off), kaksi kertaa, yht. 1' 50". Levytys: Waldo's People; BMG Finland 74321737072, 2000. 5. Tule tyttö kyytiin Säv. ja san. Mikko Alatalo, sov. Kassu Halonen 1) Frederik, laulu, ja yhtye (off, autoradio), 0' 30". 2) Es. Frederik, laulu, ja yhtye (100 %), 1' 25". Levytys: Frederik; Sapeli RRS 103, 1984. 6. Poing Poing Poing Säv. Irwin Goodman, san. Emil von Retee, sov. Kassu Halonen Es. Frederik, laulu, ja yhtye (100 %), 0' 20". Levytys: Frederik; Flamingo FGS 156, 1987. 7. Sorry, Sorry, Sorry Säv. ja san. Key West Key West (off, autoradio), 0' 15". Levytys: Key West; Polydor 561 220-2, 1999. 8. Loppumusiikki Säv. Sanna Salmenkallio, sov. Kimmo Kajasto Sanna Salmenkallio ja Kimmo Kajasto, soittimet tietokoneella toteutettuna (off, lopputekstit), 1' 50". Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikin pääteemana. Äänisuunnittelija Pekko Pesonen sävelsi elokuvaan jaksot "Joutilasta autoilua 1-3", yht. 1' 10". Taustamusiikissa kuullaan Teostoilmoituksen mukaan otteita Paul Osbornen rocksävellyksistä Footprints (0' 06"), Friday 13 th (0' 24") ja Perilous Journey (0' 27"). Lisäksi taustamusiikissa soivat van Bastenin kappaleet Without Prejudice (0' 10") ja Silver Bullet (0' 12"), Ronaldon kappaleet Sirens (0' 15") ja Natural Born Clubber (0' 10") sekä Hassanin ja Pedersenin kappaleeet Eurostar (0' 10") ja Don't Be Afraid (0' 18"). Teostoilmoituksessa on lisäksi mainittu Nightsiden kappale Under A Thousand Stars (0' 15"), joka ei kuitenkaan näytä sisältyvän elokuvaan. Kännykkämusiikeissa kuullaan välähdyksiä Salvatore Cutugnon sävelmästä Africa / Kuusamo ja Werner Thomasin sävelmästä Tchip tchip / Tiina Titityy. Elokuvan lopputeksteissä on mainittu musiikkiin kuuluvaksi Nylon Beatin esittämä Risto Asikaisen sävellys Syytön, mutta kappale ei sisälly elokuvaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Martti Suosalo, Kane Cederström, Eine Suosalo<br /><br />Sari Volanen, Mika Taanila, John Webster, Tuomas Niemi, Olli Huhtanen, Mikko Hilke, Päivi Bisi, Timo Tolonen, Maija-Liisa Tikkanen, Puoskarin perhe, Mäkeläisen perhe, Pertti Rönkkö, Timo Piirala, Tero Salmela, Frederik<br /><br />Suomussalmen työvoimatoimisto / Terho Kemppainen, Marita Sirviö-Juntunen, Suvi Sormunen ja Työhakukurssin osallistujat, Sakari Kolehmainen, Suomussalmen liikuntapalvelut / Juha Tauriainen<br />Kainuun messut, Suomussalmen apteekki, Naapurivaaran huvittelukeskus<br /><br />Lindströmin strutsitila / Sukeva, S-market Suomussalmi, Lastenkoti Petania, Suomussalmen kunnanhallitus, Suomussalmen terveyskeskuksen neuvola, Suomussalmen sosiaalitoimisto / Terttu Huttu-Juntunen<br /><br />Suomussalmi-opisto, Suomussalmen Esson henkilökunta, Hubstock Oy, CPS Color / Erkki Enström ja Jari Viitamaa, Starburger Suomussalmi, Pukinmäen McDonalds, Järvenpään poliisilaitos, Inex Partners Oy / Jaana Suomalainen |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|