Blatnoi Mir
Blatnoi Mir - varkaiden maailma (rinnakkaisnimi)
Blatnoi Mir - varkaiden tarina (televisioesityksessä käytetty nimi)
Blatnoi Mir - Thieves' World (englanninkielinen nimi)
Blatnoi Mir - Society of Criminals (englanninkielinen nimi)
Blatnoi Mir - The Tattooed Soul of Pitak (työnimi)
Finna-arvio
Blatnoi Mir
Jouni Hiltusen ohjaama ja käsikirjoittama Blatnoi Mir (2001) on dokumenttielokuva kolmen elinkautisvangin elämästä venäläisessä vankilassa. Elokuva luotaa vankien mielenmaisemaa, heidän tapaansa selviytyä ahtaaseen selliinsä rakentuvassa maailmassaan vailla toivoa vapautumisesta. Miesten tatuoinnit kertovat heidän elämäntarinaansa, sitoutumista rikollisyhteisön sääntöihin ja hierarkiajärjestelmään.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kesäkuu - loka-marraskuu 2000 (neljä kuvausmatkaa, kukin matka 1,5 - 2 viikkoa) (Lähde: Jouni Hiltunen, tiedonanto 25.8.2010) |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Vankiladokumenttien dramaturgia on usein samanlainen", pohjusti Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 45/2001) näkemystään. "Ensin vangit kertovat vankilaelämästään, ja katsoja oppii tuntemaan heidät. Syntyy ajatus, että hehän ovat "ihan tavallisia ihmisiä". Kunnes muistutetaan, että vankilassa olemiseen on jokin syy. Sen jälkeen vangit etääntyvät taas jonnekin kauas, sillä kukapa murhamiestä ymmärtäisi. Blatnoi Mir toistaa myös tätä kaavaa, mutta se ei ole tyypillinen vankiladokumentti. Intiimi etäisyys rikollisiin säilyy myös sen jälkeen, kun koko totuus on paljastettu katsojalle." Dokumentin verkkaisuus koettiin eri tavoin. "Hiltusen tyylikkään dokumentin kerrontaa siivittää lähes unenomainen tempo, joka tavoittaa komeasti vankilan tappavan tasaisen päivärytmin", kiitti Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset Viikkolehti 16.11.2001). Antti Lindqvistin (TV-maailma 46/2001) mielestä taas "Luostarimainen rauhallisuus heijastelee tietenkin [vankien elämän] tahtia, mutta katsomiskokemuksena elokuva jää puuduttavaksi. Kun materiaali ei oikein ole riittänyt näin laveaan tarinointiin, tekijä on keskittynyt tarkastelemaan lähikuvin tappajien sinänsä hurjia tatuointeja. Niistä olisi voinut tehdä ihan ikioman dokumentin." "Tatuointeja on enemmän kuin puhujia, joten katsojan on vaikea pitää lukua siitä, kuka kulloinkin on äänessä, kun elämäntarinat leikataan meille murunen kerrallaan. Toisin sanoen vankila epäyksilöllistää myös elokuvassa", pohti Matti Linnavuori (Ilta-Sanomat 19.12.2001) televisioesityksen yhteydessä. "Vangeilla on venäläiseen tapaan henkistyneet tuokionsa, jotka Tahvo Hirvosen kamera herkästi kuvaa, punnerrukset, hare krishnat, ristinmerkit. Sellissä lienee tilaa lähinnä lähikuville, joissa on kiintoisa ristiriita siihen, että puheiden aikaulottuvuus on ikuisuuteen, ainakin maalliseen loputtomuuteen asti." |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja Jouni Hiltunen (s. 1964) oli valmistunut videokuvausartenomiksi Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksesta. Hän siirtyi vuonna 1994 elokuvayhtiö Illume Oy:ön ja toimi siellä mm. leikkausassistenttina ja äänittäjänä Jouko Aaltosen, Kiti Luostarisen ja Seppo Rustaniuksen ohjaustöissä ja teki omia lyhytelokuvia. Leikkaaja Anne Lakanen kehotti Hiltusta tutustumaan venäläisten vankien tatuoinneista kertovaan kirjaan, jonka suomennettu nimi on Venäjän alamaailma ja taide. Hiltunen sai idean tehdä elokuva venäläisten vankien tatuoinneista. Alun perin elokuvan piti kertoa nimenomaan tatuointien kautta vankien maailmankuvasta; Hiltunen teki myös aiheeseen liittyviä ennakkotutkimusmatkoja ja -haastatteluja vuonna 1998. Kun vankien tatuointia käsittelevän elokuvan suunnitelmaa esiteltiin rahoittajille, vankien kokema yksinäisyys nousi valmisteltavan elokuvan pääosaan. Hiltunen etsi elinkautisen tuomion saaneiden vankien joukosta sopivia esiintyjiä dokumenttiinsa. Loppusuoralle päässeiden kymmenen vangin joukosta valikoitiin kolme erilaista miestä; näillä kolmella oli myös näyttävimmät tatuoinnit. Tatuoinnit säilyivätkin elokuvan tärkeänä kuvastona ja niistä oli luettavissa erilaista symboliikkaa ja ne kertoivat myös vankien statuksen vankien keskinäisessä hierarkiassa. Hiltunen vieraili ennakkotutkimusmatkoilla kevään ja syksyn 1999 aikana Ognyissä ja tutustui tulkin välityksellä Valeriin, Andreihin ja Mihailiin, ja teki heidän kanssaan alustavia haastatteluja. Lehdistöesitteen mukaan Hiltunen löysi elokuvansa "varsinaisen tarinan" noiden kolmen, kuolemantuomion välttäneen miehen kohtalosta: "Siitä kuinka he selviytyvät sen ajatuksen kanssa, että he eivät kenties koskaan pääse pois Ognyin vankilasaarelta. Halusin kertoa tarinan niistä kolmesta ihmisestä jotka löytyvät vankilatatuointien ja kovan kuoren alta." "Ensimmäisen kerran oleskelimme siellä viikon, ja se oli sellaista luottamuksen tunnustelua puolin ja toisin", Hiltunen kertoi lehdistöesitteessä prosessista. "Kymmenestä haastatellusta vangista seuloin sitten nämä kolme. Vangit olivat tosi otettuja, kun tulimme takaisin, sillä mikään tv-ryhmä ei ollut tullut toistamiseen. Yhdeksään vuoteen siellä ei ollut käynyt enää kukaan." "Itselleni elokuva oli myös tutustumisprosessi", Hiltunen jatkoi lehdistöesitteessä. "Kun näin ensimmäisen kerran Valeri Balinin pistävän katseen, tunsi, että hänestä tulisi elokuvan päähenkilö. Yritin lähestyä vankeja ihmisinä ja ilman ennakkoluuloja, mutta siitä huolimatta olin yllättynyt avoimuudesta, jolla vangit päästivät minut elämäänsä. Vankilan muurien sisäpuolelta löytyi maailma, 'Minivaltio valtiossa', jossa jokainen vanki on kehittänyt itselleen omat hengissä säilymisen keinonsa. Jokainen vanki taistelee ajan loputtomuutta ja tylsistymistä vastaan. Tunnen, että pääsin vähitellen sisään tuohon maailmaan, johon vain harvoilla on pääsy. Toisaalta huomasin, että myös vangit imivät kaiken siitä tuulahduksesta, jonka me toimme mukanamme ulkomaailmasta." Elokuva kuvattiin super16mm:n filmimateriaalille. Suomalaisissa televisioesityksissä elokuvasta on käytetty nimimuotoa Blatnoi Mir - varkaiden tarina. Blatnoi Mir sai ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla 27.9.2001 ja varsinaisen ensi-iltansa marraskuun alussa Helsingin Andorrassa. Elokuva palkittiin laatutuella ja Tampereen festivaalin kotimaisen tuomariston erikoispalkinnolla. Blatnoi Mir sai huomiota myös ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla: Italian Alban Infinity Festivalilla elokuva palkittiin rohkeimpana tuotantona ja Unkarin Györin Mediawave International Film and Music Festivalilla elokuva sai Best Minority Film Award -palkinnon. Jouni Hiltunen on 2000-luvulla tehnyt pitkiä dokumenttielokuvia, kuten Elämä, näytä minulle kasvosi (2004), Kosminen näytelmä (2005) ja Taikayö (2006). Hiltunen jatkoi myös Venäjä-aiheiden sarjaa dokumenttielokuvallaan BAM (2007), joka kertoi Siperian BAM-junaradan rakennusvaiheista. Elokuvat on esitetty festivaalien lisäksi myös televisiossa. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "In the autumn leaves fall from the trees" Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Mihail Buharov Es. Mihail Buharov, laulu ja kitara (100 %), 1' 15". 2. Pitak Säv., san. ja sov. Mihail Buharov 1) Mihail Buharov, laulu ja kitara (off), 1' 30". 2) Es. Mihail Buharov, kitara (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 50". 3. "A jackboot stepped" Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Mihail Buharov Mihail Buharov, laulu ja kitara (off), 1' 00". Huomautuksia: Elokuvan musiikista ei ole merkintää Teostossa. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Johtaja Aleksei Rozov, Vasili Smirnoff, Aleksander Bjazovskij, Vankila OE-256/5 henkilökunta, EAVE 99, Juha Tuovinen, Tanja Jakovleva, Laurent Dené, Maija Hirvonen |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|