Laukaus tehtaalla
Skottet på fabriken (ruotsinkielinen nimi)
Skottet i fabriken (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
A Shot in the Factory (englanninkielinen nimi)
Coups de fusil à l'usine (ranskankielinen nimi)
Schüsse in der Fabrik (saksankielinen nimi)
Finna-arvio
Laukaus tehtaalla
Erkko Kivikosken ohjaamassa yhteiskunnallisessa draamaelokuvassa Laukaus tehtaalla (1973) metallimies Henriksson (Urpo Poikolainen) pyöräilee työpaikalleen ja ampuu tehtaanjohtaja Pylvänäisen (Aarne Hakulinen). Pienen tehdaspaikkakunnan tärkein työnantaja Finnmetalli Oy on fuusioitunut suurempaan yhtiöön ja irtisanonut lukuisia työntekijöitä. Yhtiöneuvotteluista ja lakkouhkauksista huolimatta johto ei ole kuunnellut työntekijöiden huolta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Henkilöitä valokuvamontaasissa: neiti Alander, rouva Alander, herra Virtanen ,
Henkilöitä valokuvamontaasissa: neiti Alander, rouva Alander, herra VirtanenHae aiheistaAvustajat
Väkeä työväentalolla: Hyvinkäänkylän Työväenyhdistyksen jäseniä<br /><br />Vieraita Pylvänäisen kutsuilla: Virginia Backman, Tauno Hakkarainen, Helena Hakulinen, Hannes Kammonen, Erkki Koivisto, Marke Korhonen, Irmeli Lakkinen, Arvo Penttinen, Liisi Penttinen, Raili Repo, Veikko Repo<br /><br />Väkeä tehdasjaksoissa: Kalevi Alanen, Pertti Alkila, Ari Alsio, Yrjö Anttila, Eino Arola, Kauko Backman, Lauri Hakoluoto, Toivo Hartikainen, Erkki Hietala, Matti Huovila, Kauko Hyytiäinen, Vilho Hämäläinen, Martti Jokirinne, Terho Joustie, Erkki Katajamäki, Paavo Kivimäki, Kauko Koivu, Tuure Kojo, Paavo Kolkkava, Sauli Korhonen, Timo Kölhi, Risto Laiho, Risto Laitinen, Eero Leinonen, Jaakko Marjamäki, Seppo Mäkelä, Arvo Männistö, Erkki Naumanen, Otto Niittykoski, Väinö Nikkinen, Heino Nummila, Rauni Nyqvist, Tauno Ohtonen, Taisto Paajanen, Sakari Parkkila, Kauko Peltonen, Seppo Purho, Erkki Puurtinen, Heikki Relander, Erkki Ruohonen, Tauno Räihä, Olavi Salo, Unto Sipilä, Pekka Smal, Arvo Taivalmäki, Eino Tamminen, Jaakko Tuhkanen, Martti Töyrylä, Kosti Vahanen, Heikki Viljakainen, Arvo Virtanen, Paavo Vuori ,
Väkeä työväentalolla: Hyvinkäänkylän Työväenyhdistyksen jäseniä<br /><br />Vieraita Pylvänäisen kutsuilla: Virginia Backman, Tauno Hakkarainen, Helena Hakulinen, Hannes Kammonen, Erkki Koivisto, Marke Korhonen, Irmeli Lakkinen, Arvo Penttinen, Liisi Penttinen, Raili Repo, Veikko Repo<br /><br />Väkeä tehdasjaksoissa: Kalevi Alanen, Pertti Alkila, Ari Alsio, Yrjö Anttila, Eino Arola, Kauko Backman, Lauri Hakoluoto, Toivo Hartikainen, Erkki Hietala, Matti Huovila, Kauko Hyytiäinen, Vilho Hämäläinen, Martti Jokirinne, Terho Joustie, Erkki Katajamäki, Paavo Kivimäki, Kauko Koivu, Tuure Kojo, Paavo Kolkkava, Sauli Korhonen, Timo Kölhi, Risto Laiho, Risto Laitinen, Eero Leinonen, Jaakko Marjamäki, Seppo Mäkelä, Arvo Männistö, Erkki Naumanen, Otto Niittykoski, Väinö Nikkinen, Heino Nummila, Rauni Nyqvist, Tauno Ohtonen, Taisto Paajanen, Sakari Parkkila, Kauko Peltonen, Seppo Purho, Erkki Puurtinen, Heikki Relander, Erkki Ruohonen, Tauno Räihä, Olavi Salo, Unto Sipilä, Pekka Smal, Arvo Taivalmäki, Eino Tamminen, Jaakko Tuhkanen, Martti Töyrylä, Kosti Vahanen, Heikki Viljakainen, Arvo Virtanen, Paavo VuoriHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
22.10.-7.12.1972 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Erkko Kivikosken uutuus on korutonta mutta hyvin todenmakuista kuvausta tapahtumista, jonkalaisia on sattunut ja voi sattua tämän päivän Suomessa koska tahansa", koki Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 3.3.1973). "Ilmeisesti se laadultaan soveltuu parhaiten tv-ruudussa esitettäväksi, mutta minä kyllä koin sen näinkin hyvin vakuuttavana, myös koskettavana ja aivan jännittävänä." "Kiihkoton, koruton, asiallinen ja vakuuttava kertomus erään tehdasyhdyskunnan traagisesta arjesta", säesti Martti Savo (Kansan Uutiset 4.3.1973). "Kivikoski ei saarnaa eikä syyttele, vaan antaa tapahtumien kulun puhua, tekeepä miltei mieli sanoa 'antaa tosiasioiden puhua' puolestaan, siinä määrin todellisilta elokuvan ihmiset ja heidän käyttäytymisensä vaikuttavat. Mutta elokuvan tapahtumasarjan loogisena seurauksena katsojassa aivan kuin itsestään syntyy oivallus: tilanne ei muutu ennen kuin muuttuu yhteiskunta [- -]." "Kameratyöskentely on dokumentaarisen viileätä ja asiallista", kiitti Markku Tuuli (Katso 11/1973), "amatöörivoimin suoritettu näytteleminen sujuvaa ja ennenkaikkea Kivikosken oma kokoava ote on jäntevä ja kiihkoton. Laukaus tehtaalla on ilman muuta puolueellinen elokuva (voisiko se muuta ollakaan): se on yksityisen ihmisen, työläisen puolella, mutta Kivikoski ei hetkeäkään propagoi. Hän antaa selkeän ja melko pitkälle analyyttisenkin kuvan syntyneestä tilanteesta [- -]." "Sevärd - och tänkvärd - är hans film genom sitt angelägna tema och sitt strama, ärliga grepp", tunnusti Eirik Udd (Nya Pressen 3.3.1973) mutta esitti varauksensa: "Kivikoski har själv sagt att han i dag ser innehållet viktigare än formen, men onekligen skulle han nå fram lättare och också nå flere om han fann en bättrefungerande kombination av innehåll och form." "Filmen saknar psykologisk dynamik", arvosteli Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 4,3,1973). "Jag tror därför att den tilltalar endast de intellektuella vänstermän som på egen hand förmår dikta in liv i den ganska döda filmmassan. Kivikoski är tydligen i hög grad beroende av sina manusförfattare." "Kivikosken hutilaukaus", otsikoi Matti Rosvall (Aamulehti 4.3.1973): "Tämä kotimainen on kirkas huti - halutaan tiedostaa ja tarjota vaihtoehtoista elokuvaa, käydään käsiksi tärkeään aiheeseen ja sitten munataan se hutiloimalla. Sitä voi pitää vain anteeksiantamattomana virheenä." "Laukaus ohi maalin", näki myös Leo Stålhammar (Suomenmaa 8.3.1973) samalla kun antoi tunnustusta: "Monissa yksityiskohdissa on herkkyyttä, ammattitaitoa paljonkin samoin taitoa kuunnella sitä ongelmaa mitä hän käsittelee mutta teeman repäisy jää puolitiehen. Myönteistä on se, että hän ei ole syyllistynyt yksipuolisuuteen vaan katsoo mitalia molemminpuolin. Henkilöohjauksen saavutuksiin kuuluu erinomainen yhteistyö lähinnä harrastajanäyttelijöiden kanssa. Esko Nevalaisen kuvaus liittyy tehokkaana lisänä kuvaan, joka ei ole täysosuma eikä epäonnistumakaan mutta menee elokuvana ja elokuvan keinoja ajatellen ohi maalinsa." "Kerronnallisesti Kivikoski on pyrkinyt ajankohtaisraporttiin", puntaroi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 4.3.1973). "Menetelmä on tuottanut puheliaan, mutta hyvin kiinteästi ja johdonmukaisesti etenevän tapahtumasarjan, jonka todentuntua sitäpaitsi suuresti lisää se, että Kivikoski käyttää - ja kyvykkäästi - riveissään pelkkiä tuntemattomia sotilaita, harrastajanäyttelijöitä tai 'kadun kasvoja', jotka täsmälleen ulkonaisesti kattavat esitettävänään olevan tyypin. Elokuvan rajoituksena on kumminkin se, että kysymys on vain ihmistyypeistä, miten elävistä tahansa. Ihmiskuvauksen syventämiseen tässä ei ole oikein ehditty tai välitetty paneutua. 'Työ' ja 'Pääoma' ovat melko abstrakteja elokuvan päähenkilöiksi." "Nykyisen lama-Suomen näkövinkkeli lisää 70-lukuiseen työläisfilmiin oman, kitkerän ironisen kerroksensa", koki Pekka Eronen (Aamulehti 11.5.1994) vuoden 1994 tv-esityksen aikaan. "Elokuvan sanoma on teesimäisen jäykkää, mutta taloudelliset suhdanteet ovat pitäneet huolen, ettei se ole päässyt pääosiltaan vanhenemaan. Tapauksen inhimillistä puoltakaan ei unohdeta." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Laukaus tehtaalla -elokuvan lähtökohtana oli Erkko Kivikosken aihe, jonka pohjalta hän otti yhteyttä kirjailija Paavo Rintalaan ja pyysi tätä laatimaan käsikirjoituksen. Yhteistyö osoittautui kuitenkin hankalaksi: Kivikoski piti mielipiteistään ja näkemyksistään tiukasti kiinni, ja Rintalan kärsivällisyys petti. Kivikoski ja Juho Gartz muokkasivat tämän jälkeen käsikirjoitusta kaksin, Rintala puolestaan lavensi oman tekstinsä romaaniksi, joka ilmestyi syksyllä 1972 Paavalin matkat -nimisenä. Elokuvan oli alunperin määrä toteutua Fennada-Filmin tuottamana. Kivikosken ja Gartzin käsikirjoitusversion valmistuttua yhtiö kuitenkin vetäytyi hankkeesta, ja uudeksi tuottajaksi ilmoittautui Jörn Donner Productions. Sopivan kuvauspaikan löytäminen tuotti vaikeuksia, kun elokuvan aihepiiri ja sen ajankohtaisuus arveluttivat luvasta päättäjiä. Useat tehtaat kieltäytyivät kunniasta. Kuvauslupa järjestyi viimein VR:n Hyvinkään konepajalle, missä ratkaisevan päätöksen ohi keskushallinnon teki insinööri Rainer Holmala. Elokuva kuvattiin muutoinkin pääosin Hyvinkäällä. Osa juonesta on toteutettu kertojantekstiä taustoittavin valokuvin. Suurin osa elokuvan näyttelijöistä oli hyvinkääläisiä amatöörejä. Pääosan esittäjä, lahtelainen Urpo Poikolainen oli aikaisemmin nähty jo Erkko Kivikosken elokuvassa Kuuma kissa? (1968). Elokuva sai kantaesityksensä hyvinkääläisessä Aula-teatterissa 24.2.1973 ja ehti näin mukaan vuoden 1972 laatutukikilpailuun, missä sille myönnettiin 150 000 markan palkinto. Bergamossa Italiassa elokuva voitti maaliskuussa 1973 Grand Prix'n ja kesällä 1973 Berliinissä Otto Dibelius -palkinnon. Kotimaassa ohjaaja Erkko Kivikoski palkittiin vuoden 1973 ohjaus-Jussilla. Runsaasta lehtipolemiikista huolimatta Laukaus tehtaalla keräsi maksavia katsojia ainoastaan 6 254 henkeä. Käydyssä polemiikissa heijastui myös 1970-luvun alkupuoliskon elokuva-alan politisoitunut, tulehtunut ja vastakkainasettelujen leimaama sisäinen tilanne. Helsingissä Laukaus tehtaalla ei päässyt kotimaisen elokuvan kannalta parhaisiin teattereihin, ja suurimmissa kaupungeissa se nähtiin Helsingin ohella vain Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Suomen elokuvasäätiö tuki Laukaus tehtaalla -elokuvan tuotantoa 70 000 markan lainalla, joka alunperin myönnettiin Fennada-Filmille ja yhtiön luovuttua hankkeesta siirrettiin Jörn Donner Productions Oy:lle. Elokuvan tappiollisuuden vuoksi laina muutettiin jälkikäteen avustukseksi. Säätiön tuki, esitystuotot ja laatutukipalkinto eivät yhdessäkään riittäneet kattamaan 261 069 markkaan nousseita tuotantokustannuksia. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Bad Morning Blues Säv. Anssi Mänttäri, sov. Asko Mänttäri Yhtye (off), kahdessa osassa, yht. 2' 15". 2. Prošdšanije slavjanki / Vapaa Venäjä Säv. Vasili Agapkin, san. A. Fedotov, suom. tuntematon Es. Reijo Franck, laulu ja kitarasäestys (100 %), 1' 10". Huomauksia: Musiikkinumerona 1 käytetty tallenne tuotettiin alunperin elokuvan Tunteita (1966) episodia Toivo, rakkaus varten, ja katkelmaa siitä on käytetty myös elokuvassa Haluan rakastaa Peter (1972). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|