Metallimies Henriksson pyöräilee työpaikalleen tehtaalle, tunkeutuu johtaja Pylvänäisen huoneeseen, vetää katkaistun haulikon povestaan ja tyhjentää molemmat piiput johtajan rintaan. Ase laukeaa vielä kerran, sillä Henriksson yrittää ampua itsensä, mutta hänet saadaan taltutetuksi.

Kertoja toteaa, että tämä tapahtui 6. marraskuuta 1972 ja että tapahtuman juuret ovat edellisessä syksyssä, jolloin pienen tehdaspaikkakunnan tärkein työnantaja Finnmetalli Oy fuusioitiin suurempaan yhtiöön, Yhtyneet Metallit Oy:öön, kannattavuuden parantamiseksi. 1800-luvun puolivälissä perustettua perheyhtiötä johtanut vuorineuvos Ingman on saanut pitää toimitusjohtajan paikkansa, mutta tosiasiassa tehdasta johtaa pääkonttorin nimittämä varatoimitusjohtaja Pylvänäinen. Syyskuussa 1972 yhtiön johto päättää lopettaa tehtaan erään osaston: 42 työntekijää irtisanotaan eikä heitä aiota sijoittaa tehtaan muille osastoille tai yhtiön toisille tehtaille.

Vuorineuvos on päätöksestä järkyttynyt, mutta Pylvänäinen pitää sitä välttämättömänä leikkauksena ja määrää insinööri Alakurtin ilmoittamaan asiasta miehille. Alakurtti, jonka isä on ollut tehtaan työmies ja monen irtisanottavan ystävä, on hyvin vastahakoinen: hän korostaa, että kysymys on ihmisistä ja puhuu asiasta sekä vaimolleen että Pylvänäiselle, mutta molemmat kehottavat häntä unohtamaan tunnonvaivansa; Pylvänäinen vetoaa rakenteelliseen työttömyyteen ja tilastoihin. Päivän päätteeksi Alakurtti kokoaa miehet ja ilmoittaa lyhyesti osaston irtisanomisesta.

Metallimies Oskari Niemen kotona pidetään kokous, jossa pohditaan tilannetta ja valtuutetaan pääluottamusmies Vuori neuvottelemaan Pylvänäisen kanssa. Keskustelussa Pylvänäinen korostaa, että päätös on yhtiön johdon eikä sitä voida muuttaa; Vuori vastaa, että työläiset käyttävät kaikkia keinoja irtisanomisten perumiseksi. Työväentalolla järjestetään kokous, jossa Metalliliiton paikallinen asiamies lupaa liiton tekevän voitavansa. Toimikuntaan, joka edustaa työläisiä neuvotteluissa tehtaan johdon kanssa, valitaan Vuori, Niemi ja Henriksson. Toimikunta kohtaa vastapuolen, mutta neuvottelut eivät johda mihinkään. Vuorineuvos olisi valmis joustamaan työläisten edessä, mutta Pylvänäinen pysyy tiukkana: "Tämä on liikelaitos eikä sosiaalilautakunta."

Vuori ja Henriksson käyvät Helsingissä ja saavat Metalliliitosta vain näennäistä tukea: toimitsija Kuitunen lupaa liiton seuraavan tarkasti tilannetta mutta ei anna lakkolupaa, joka olisi vastoin työehtosopimusta. Tehtaan kaikkien osastojen kokouksessa hyväksytään kuitenkin yksimielisesti ehdotus myötätuntolakosta. Pylvänäinen lähettää Alakurtin puhumaan Henrikssonille, mutta tämä ei lupaa mitään; Pylvänäisen viesti on, että jos työläiset eivät anna periksi, koko tehdas suljetaan.

Toimikunta kohtaa jälleen johdon, jossa Ingmanin tilalla on yhtiön pääkonttorin edustaja. Pylvänäinen tekee viimeisen kompromissiesityksen, jonka mukaan 20 irtisanottua sijoitettaisiin yhtiön muille tehtaille. Ehtona on, että esitys on hyväksyttävä heti. Vuori vastaa, että työntekijäpuoli ei voi tähän millään suostua ja ehdottaa omaa sovitteluratkaisuaan: 25 irtisanottua sijoitetaan muille tehtaille tai osastoille ja lopuille suodaan puolen vuoden irtisanomisaika. Pääkonttorin mies sanoo terveiset, että koko tehdas suljetaan, jos lakko alkaa.

Neuvottelutulosta ei synny ja myös työläisten rintama rakoilee: yhteistä lakkoa ei saada aikaan. Niemen ehdotuksesta irtisanotut päättävät mennä työpaikalle ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta he joutuvat taipumaan, kun osastolta katkaistaan sähkö. Loppujen lopuksi kymmenelle irtisanotulle järjestyy työtä muilta tehtailta, Henriksson on heidän joukossaan, mutta hän antaa paikkansa suuriperheiselle työtoverilleen. Henriksson saattelee erään toverinsa muuttoa Helsinkiin ja on kuohuksissaan monien ystäviensä kohtalosta. Pyhävaatteisiin sonnustautuneena hän käy puhumassa huolistaan vuorineuvokselle, joka ei voi tehdä mitään, sillä hän on jäämässä eläkkeelle.

Marraskuun alusta Pylvänäinen nimitetään uudeksi toimitusjohtajaksi ja hän järjestää suuret kutsut tapauksen kunniaksi. Marraskuun kuudentena Henriksson nousee tavalliseen tapaansa puoli kuudelta, juo kahvit, lukee lehden ja käy kokemassa verkot. Samana aamuna Pylvänäinen muuttaa uuteen työhuoneeseen. Kotona Henriksson sahaa haulikon piiput poikki ja lähtee tehtaalle.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.