Kesäkapina
Suomalaista onnea etsimässä (alaotsikko)
Sommarrevolt (ruotsinkielinen nimi)
Sommarrevolt (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Summer Rebellion (englanninkielinen nimi)
Rivolta d'estate (italiankielinen nimi)
Letní vzpoura (tšekinkielinen nimi)
La Désillusion de Susanna (ranskankielinen käännösnimi)
Sommerrebellion (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kesäkapina
Jaakko Pakkasvirran ohjaama ja yhdessä työryhmän kanssa käsikirjoittama Kesäkapina (1970) on yhteiskunnallinen elokuva valokuvamalli Susannasta (Titta Karakorpi), joka haluaa edetä urallaan ja nauttia elämästä. Hän päätyy väkivaltaiseen parisuhteeseen markkinointipäällikkö Jarmo Niemisen (Veikko Honkanen) kanssa. Susanna nousee veljensä Velin (Hannu Oravisto) kanssa kapinaan ”kulutusfasismia” vastaan ja ryhtyvät tuhoamaan mainoksia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Hääväkeä: Alma Paajanen, Kirsti Paajanen, Laura Paajanen, Reijo Paajanen, Toivo Paajanen, Siiri Ursin, Sulo Ursin, Teuvo Ursin, Timo Ursin, Vilho Ursin, Rafael Björninen, Hilkka Häll, Veikko Häll, Ester Hölttä, Toini Hölttä, Jukka Kärpijoki, Raija Kärpijoki, Jari Myyryläinen, Kaija Myyryläinen, Taisto Myyryläinen, Hilkka Mäkinen, Aili Puukko, Hannu Puukko, Kaisu Puukko, Liisa Puukko, Toivo Puukko, Justus Tanttu, Martti Tanttu, Martti Ukkonen, Toini Ukkonen ,
Hääväkeä: Alma Paajanen, Kirsti Paajanen, Laura Paajanen, Reijo Paajanen, Toivo Paajanen, Siiri Ursin, Sulo Ursin, Teuvo Ursin, Timo Ursin, Vilho Ursin, Rafael Björninen, Hilkka Häll, Veikko Häll, Ester Hölttä, Toini Hölttä, Jukka Kärpijoki, Raija Kärpijoki, Jari Myyryläinen, Kaija Myyryläinen, Taisto Myyryläinen, Hilkka Mäkinen, Aili Puukko, Hannu Puukko, Kaisu Puukko, Liisa Puukko, Toivo Puukko, Justus Tanttu, Martti Tanttu, Martti Ukkonen, Toini UkkonenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
Kesäkuu - elokuu 1969 |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
Jaakko Pakkasvirran toinen pitkä elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. "Näin vaateliaalla ja rohkealla tavalla näkemyksellistä elokuvaa meillä ei liene ennen tehty", arveli Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 24.1.1970). "Pakkasvirta on lähtenyt olennaisesti suomalaiselta pohjalta, suomalaisesta todellisuudesta. Toisaalta hän on onnistuneesti sulattanut parhaan tason vaikutteet uudesta kansainvälisestä elokuvasta. Kesäkapina on verraton haaste - sekä elokuvalle, katsojalle että yhteiskunnalle." "Hyvin, hyvin poikkeuksellinen tuotos", luonnehti Matti Rosvall (Aamulehti 25.1.1970). "Poikkeuksellisuus ei nyt merkitse suinkaan vallankumouksellisuutta tai jotakin äärettömän omaperäistä. Sen sijaan Kesäkapinan näkyvimmäksi piirteeksi kasvaa keinojen hallinta, kehittynyt kokonaisuuden taju, joka on kyennyt irroittamaan silkasta arkitodellisuudesta näin mittavan ja täysikasvuisen kuvan eräästä yhteiskunnasta ja sen eräästä merkittävästä ilmiöstä. - - Kesäkapinasta puhuttaessa ei missään tapauksessa pidä vetää esille sen kotimaisuutta, koska se toimii suhteessa maailmaan - ei ainoastaan kotikenttään. Pyrkimättä olemaan banaali, sanon vain, että siinäpä vasta loistava elokuva." "Edistyksellisin Suomessa koskaan tehty elokuva", määritti Pertti Lumirae (Päivän Sanomat 25.1.1970). "Kesäkapinassa näkökulma on ratkaisevasti siirretty yksilön ulkopuolelta yhteiskunnalliselle tasolle, keskitytty kuvaamaan sitä suomalaista kapitalistiseen riistoon perustuvaa järjestelmää joka käyttää yksityistä ihmistä häikäilemättömästi hyväkseen. Pakkasvirta on työryhmineen pyrkinyt tekemään totaalista elokuvaa, jossa dokumentti ja fiktio muodostavat erottamattoman kokonaisuuden niiden rikkoessa koko ajan 'normaalin näytelmäelokuvan' sovinnaisia muotoja." "Elokuva on sukua eräille televisio-ohjelmillemme, mutta eroaa TV-radikalismistamme myönteiseen suuntaan", katsoi Martti Savo (Kansan Uutiset 25.1.1970). "Päinvastoin kuin useimmiten tapahtuu TV-ssä, Kesäkapinan tekijöiden ideat ovat selkeitä, tilanteet ja kohtaukset eivät ole satunnaisia eivätkä näyttelijäsuoritukset amatöörimäisiä. Joskaan toisaalta esim. elokuvan äänitystaso ei vastaa täysin sitä, mihin on viime vuosina totuttu, eivätkä äänenkäyttö ja leikkaus ole kaikissa kohdin viimeisteltyä. - - Varmana voitaneen pitää, että katsoja joko innostuu tai närkästyy, mutta on olemassa sekin vaara, että katsoja hieman sekaantuu, ja silloin sanoma ei mene perille." "Kesäprovokaatio", otsikoi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 25.1.1970), jonka mukaan kyseessä oli "provosoivin, ideologisesti värinsä tunnustavin ns. näytelmäfilmien luokassa kulkeva elokuva, mitä tässä maassa toistaiseksi on tehty ja nähty". "Puhtaasti 'teollisessa' mielessä Kesäkapina on merkittävä Pakkasvirralle suureksi kehitykseksi Vihreän lesken päivistä, vaikka sen ainesten punnituksesta voidaankin olla eri mieltä. Mainosfilmien maailmaa ja tekoa kuvatessaan Pakkasvirta näyttää aluksi saavuttavan tuloksia, jotka eivät pysähdy pelkkään ilakoivaan, hampaattomaan parodiointiin, vaan yltävät parhaimmillaan irvokkaaseen purevuuteen. Mutta tätä materiaalia työnnetään esille kohtuuttomina mitoituksina, näin se vähitellen menettää teränsä kutakuinkin, ja ylitarjonta tekee Kesäkapinan lopulta aika köyhäilmeiseksi. Miksei sitä tulvaa siis ole supistettu, miksei käytetty näin vapautuvaa tilaa siihen vähän syvemmälle poraavaan henkilökuvien valotukseen, jota jo edellä peräänkuulutin?" "Jaakko Pakkasvirta, som i denna film framstår som rena klåparen när det gäller visuellt berättande", ilmoitti G.B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 25.1.1970), "saknar på ett olyckligt sätt förmågan att slagkraftigt föra fram ett budskap. Filmen utger sig för att skildra vårt finländska konsumtionssamhälle, men brist på koncentration, ett splittrande i kaotiskt sammanfogade korta avsnitt blir inte samhällskritik bara därför att Pakkasvirta förnumstigt mellan episoderna strött in till episk teater associerande sentenser." Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 25.1.1970) kertoi odottaneensa Vihreän lesken tekijän "toisesta työstä hyvin paljon": "Etenkin kypsempää ja syvempää otetta kokonaisuudessa, nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan kokonaiskuvan esittelyssä ja varsinkin juuri 'hyvinvoinnin riisumisessa ja paljastamisessa'. Kesäkapina jää tässä suhteessa liiaksi pintaan, kuin demagoogisesti kapeaksi. Tietysti jo päähenkilön ammatinvalinta rajaa kaistat ja perspektiivin, mutta senkin piiriin olisi toki voinut tuoda tosikirpeyttä, tuskallista yleispätevää tosiasiaa, jos tekijät vähän enemmän tuntisivat elämää - -. Joka tapauksessa Kesäkapina on huomionarvoinen, huomattava ja tunnustettavakin elokuva. Mm. jo muoto- ja tyylikokeiluna. Se on tosin selvästi sukua Godardin vastaaville yhteiskunnallispoliittisille tutkielmille. Mutta Pakkasvirralla on aivan oma persoonallinen kuvarytmi, jopa ilmekin, oma vahva intensiteetti kerronnassa ja kyky pyydystää kuvaansa oikeata hetken, ympäristön ja tilanteen atmosfääriä." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Suomalaisen elokuvan 1970-luvun aloitti Jaakko Pakkasvirran Filminorille ohjaama Kesäkapina, jonka käsikirjoitukseen osallistui ohjaajan alkuperäisidean pohjalta koko elokuvan työryhmä. Pakkasvirta luonnehti metodia Uudessa Suomessa 20.1.1970: "Kesäkapina ei ole yhden ihmisen, vaan yhden ryhmän elokuva." FJ-Filmi Oy oli mukana pienellä tuotanto-osuudella. Filminorin tiedotteen mukaan Kesäkapina oli "sekä näytelmäelokuvan keinoja käyttävä kertomus nuoren valokuvamallin, Susannan, elämästä että dokumenttielokuva suomalaisen yhteiskunnan tilanteesta 70-luvun taitteessa. - - Kesäkapina pyrkii olemaan näennäistä, ihmisiä riistävää hyvinvointia vastustava julistuselokuva. Se haluaa herättää, luoda käsitteitä, saattaa niitä uusiin yhteyksiin." Alkutekstit loppuvat Bertolt Brecht -sitaattiin "Ansaitakseni leipäni menen joka aamu / valheiden markkinoille toivorikkaana. / Minä asetun myyjien riviin." Pääosissa nähtiin Titta Karakorpi sekä ensimmäisessä valkokangastehtävässään Hannu Oravisto, Matti Oraviston ja Ritva Arvelon poika. Myös vanhemmat osallistuivat Kesäkapinaan, äiti rouva Heinän roolissa ja isä kertojana. Elokuvan tekijöiden tehtäviä ei ole määritelty alkuteksteihin. Kesäkapina oli Lasse Naukkarisen ensimmäinen työ pääkuvaajana. Hän sai siitä sekä lyhytelokuvastaan Solidaarisuus (1970) 2 000 markan henkilökohtaisen valtion elokuvataiteilijapalkinnon, ohjaaja Pakkasvirta puolestaan Kesäkapinasta 3 000 markan tunnustuksen. Itse elokuvalle annettiin 100 000 markan palkinto. Kesäkapina edusti Suomea Venetsian elokuvajuhlilla 1970 ja myytiin Ruotsiin 1978. Kesäkapina keräsi runsaat 60 000 katsojaa ja jäi yleisömenestykseltään tuntuvasti vuoden keskitason alapuolelle. Elokuvaa ei esitetty lainkaan Kuopiossa, ainoastaan sen naapurikunnassa Siilinjärvellä 7.3.1970 alkaen. Tuottoja kertyi vain 76 000 markkaa, ja valtion elokuvapalkinnon jälkeenkin tappiota oli vielä 42 000 markkaa. Filminorin toimeksiannosta Jukka Oksa teki Kesäkapinan yleisöstä 50 henkilöä käsittäneen haastattelututkimuksen, joka julkaistiin 48-sivuisena monisteena. Kesäkapinaa jäi Jaakko Pakkasvirran viimeiseksi työksi Filminorissa - hänen omien sanojensa mukaan (1982) "Risto Jarva heitti minut ulos". Seuraavan pitkän teatterielokuvansa Jouluksi kotiin (1975) Pakkasvirta ohjasi 17.12.1971 rekisteröidylle Filmityö Osakeyhtiölle, jonka hän Filminorista lähtönsä jälkeen perusti yhdessä Jukka Mannerkorven, Henrik Otto Donnerin ja Katri Siikarlan kanssa. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Ave verum corpus / Oi terve sielu, KV 618 motetti kuorolle, jousille ja uruille Säv. Wolfgang Amadeus Mozart Sinfoniaorkesteri (off, levysoitin), 1' 30". 2. Brother in the Street Säv., san. ja sov. Jim Pembroke Jim Pembroke, laulu, ja Wigwam-yhtye (off), 0' 45". 3. Spring Cigarette Säv., san. ja sov. Jim Pembroke Jim Pembroke, laulu, ja Wigwam-yhtye (off), 2' 45". 4. Suomen salossa / Honkain keskellä Säv. Juhana Ennola, san. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Aarne Vainio, laulu, ja Cyril Szalkiewicz, piano (off), 0' 55". Levytys: Aarne Vainio ja Cyril Szalkiewicz (säest.); Scandia SEP-3, 1959. 5. Kräätärin polkka Säv. Konsta Jylhä Kaustisten Purppuripelimannit (off), 0' 50". Levytys: Kaustisten Purppuripelimannit; Decca DN-3080, 1965. 6. Järvilän sottiisi Säv. Konsta Jylhä Kaustisten Purppuripelimannit (off), 0' 10". Levytys: Kaustisten Purppuripelimannit; Decca DN-3080, 1965. 7. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen --") Säv. ja san. trad. ruots., suom. san. trad., muokanneet A.B. Roos ja Elias Lönnrot Es. Kaino Turpeinen, urkuharmoni (100 %), 0' 10". 8. Iltatuulen viesti Säv. ja san. Martti Jäppilä, sov. A. Kosonen 1) Aikamiehet, laulu, ja Dallapé-orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 55". 2) Orkesteri (off), kahteen otteeseen, yht. 1' 50". Levytys: Aikamiehet ja Dallapé-orkesteri; Odeon PLD-232, 10.9.1964; Finlandia P-369, 1967. 9. Jenkka Säv. trad. Orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 1' 10". 10. Kova kundi Säv., san. ja sov. Jim Pembroke Jim Pembroke, laulu, ja Wigwam-yhtye (off), 0' 45". 11. Zigeunertango / Mustalaistango Säv. Lothar Olias, san. Kurt Schwabach, suom. san. Solja Tuuli Es. Erik Meren yhtye (playback, Olavi Virta ja Esko Linnavallin orkesteri), 1' 50" Levytys: Olavi Virta ja Esko Linnavallin orkesteri; Scandia KS-562, 16.9.1964. 12. Metsäkukkia Säv. trad. Matti Ukkonen, harmonikka (off), 1' 15". 13. Lehdetön puu Säv. Timo Vuori Matti Ukkonen, harmonikka (100 %), 0' 50". 14. Lasihelmiä Säv. Lalli (= Elbe Häkkinen), san. M. Maja (= Martti Jäppilä), sov. Jörgen Petersen Es. Matti Ukkonen, harmonikka (off ja 100 %), kahdessa osassa, yht. 1' 20". 15. Yerushalaim shel zal Jerusalem Säv. ja san. Naomi Shemer, sov. Nacke Johansson, suom. san. Saukki (= Sauvo Puhtila) Ossi Runne, trumpetti, ja Nacke Johanssonin orkesteri (off), 0' 55". Levytys: Ossi Runne, trumpetti, ja Nacke Johanssonin orkesteri; Decca SD-57135, 22.8.1968. 16. Jarmo Dreaming Säv. ja sov. Jim Pembroke Jim Pembroke, hyräily, ja Wigwam-yhtye (off), kolmeen kertaan, yht. 0' 45". 17. Jarmo Walking Säv. ja sov. Jim Pembroke Jim Pembroke, laulu, ja Wigwam-yhtye (off), 0' 40". 18. Hande's Song Säv., san. ja sov. Jim Pembroke Es. Hannu Oravisto, laulu ja huuliharppu, ja yhtye (playback), 1' 15". 19. Alte Kameraden / Vanhat toverit Säv. Carl Teike Es. sotilassoittokunta (playback), 0' 45". Huomautuksia: Elokuvan taustamusiikkina sekä mm. mainospaloissa runsaasti mekanisoitua musiikkia, joista Teosto-ilmoituksessa on mainittu seuraavat: Loneliness (säv. E. Ferstl, kesto 0' 15"), Sir John Arrives (säv. James Harpham, 0' 20"), Wild Cat Walk (säv. Ivor Raymonde, 0' 09"), Cheeky Bossa Nova (säv. J. Harpham, 1' 26"), Relaxez-vous (säv. J. Harpham, 1' 08"), Cool and Beat (säv. J. Harpham, 0' 40"), Paris matins (säv. J. Harpham, 0' 52", Rising Tension (säv. G. Wilden, 0' 15"), Dancing Pigs (säv. E. Kugler, 0' 45"), Watch Out (säv. H. Posegga, 0' 15"), Stealth (säv. G. Heinz, 0' 27"), Distant World (säv. H. Posegga, 0' 36") sekä Claudine (säv. H. Kiessling, 2' 32"). Musiikkinumero 4 esiintyy nopeutettuna. Wigwam-yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat Jim Pembroke (laulu), Jukka Gustavson (urut), Mats Huldén (basso), Vladimir "Nikke" Nikamo (kitara) ja Ronnie Österberg (rummut). - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|