Hämeenlinna 1950-luvun alkupuolella. Kesää viettävä nuori jääkiekkoilija Illu ihailee pelitovereittensa kanssa kaukaa Salme Isolaa, "Isoa Vaaleeta". Alkoholisoitunut 32-vuotias sotaveteraani Unto, "Uti", kertoo olleensa Salmen kanssa yhtä aikaa pikkukoulussa. Miehet arvelevat, ettei Uti uskalla mennä kotiinsa, koska pikkurikolliset pitävät häntä poliisin vasikkana.

Ulkoilmaravintolassa tilataan juotavaa myös terassin ulkopuolella piileskelevälle Utille, jolla on paikkaan porttikielto. Salme on paikalla kosijansa kapteeni Kurjenmatkan kanssa, jolle Uti huutelee tietävänsä totuuden Portinhoikan taistelusta. Uti muistelee perääntymisvaiheen sotatapahtumia ja näkee muistikuvissaan Salmen suutelevan saksalaista upseeria. Tarjoilijan vastustelusta huolimatta Salme kutsuu Utin pöytäänsä, jolloin kapteeni lähtee suutuksissaan pois. Toisten poistuttua myös Illu istuu Salmen pöytään ja kutsuu tämän seuraavaksi päiväksi "demarien kesäleirille" opettamaan uintia. Salme lähettää Utin taksilla kotiin, mutta metsässä kaksi miestä hyökkää Utin kimppuun.

Yöllä itkuinen Salme kuulee kapteenin huutelevan pihalla ja kolmen muun upseerin laulavan Kuubalaista serenadia. Hän lähtee upseerien seurassa ulos mutta nauraa humalaisen kapteenin kosinnalle.

Sillä välin Illu on juossut isänsä urakoiman suotyömaan parakille, jossa Illua 15 vuotta vanhempi keittäjätär tarjoaa hänelle ruokaa. He rakastelevat parakissa, vaikka Illu tunnustaa haluavansa maata Ison Vaaleen kanssa.

Aamulla Illun isä kertoo luopuvansa huonosti menestyvästä työmaasta. Illu kuulee Utin kuolleen yöllä ja soittaa Salmelle, joka kutsuu hänet luokseen. Salme avaa oven alastomana ja menee kylpyyn. Illu vastaa epäluuloisen kapteenin puhelinsoittoon.

Salme ja Illu käyvät hautausmaalla ja kirkossa, missä Salme kuvittelee näkevänsä Utin katsoessaan Illua. Automatka jatkuu Salmen isotädin autiotaloon. Salme muistelee lapsuuttaan ja huutelee tätiä ja setää. Hän kertoo Illulle, ettei halua naimisiin - kihloihin voisi kyllä mennäkin hätistelläkseen kosijat kimpustaan. He ajavat parakille, josta Illu noutaa kihlajaisia varten tumman puvun keittäjättären katsellessa sivusta.

Aulangon näkötornissa Salme kertoo Illulle olleensa hyvän perheen tyttö ja seurustelleensa aikoinaan Utin kanssa. Tämän äiti ja sisko panettelivat Salmea sillä seurauksella, että Uti lähetti hänelle sota-aikana rintamalta uhkauskirjeen. Kirjeen saatuaan Salme otti saksalaisen kapteenin sänkyynsä.

Hautajaisissa Utin äiti ilmoittaa Salmelle unohtavansa menneet. Kapteeni tuo seppeleen "aseveljelle, joka kaatui, vaikka rauha tehtiin. Miksi?"

Asunnossaan Salme viettelee Illun sänkyynsä mutta puhuu samalla puhelimessa kapteenille. Hän lupaa lähteä tämän kanssa Aulangon hotelliin, jolloin Illu suuttuu, paiskaa kihlasormuksensa maahan ja poistuu.

Illu soittaa Salmelle hotellin ravintolaan, mutta tämä ei halua tulla parakille eikä Illu hotelliin. Salme kertoo jättävänsä kihlasormuksensa yleisöpuhelimen päälle. Myöhemmin Illu pyytää hotellin henkilökuntaa ottamaan sormuksen talteen.

Aamulla Salme pyytää Illun luokseen. Tämä lähtee matkaan hevosrattailla ja löytää Salmen itkuisena ja krapulaisena. Illu tivaa, makasiko Salme kapteenin kanssa, ja tämä myöntää: "Enhän mä voinut olla yksin." Illu lähtee pihalle mutta palaa kohta takaisin ja ajaa Salmen kanssa työmaalle. Siellä on kuitenkin viranomaisia, ja koska Illu haluaa pelastaa konkurssilta edes hevosen, hän suunnistaa läheiselle järvelle. Salme nukkuu rattailla ja Illu nukahtaa hänen viereensä. Unissaan hän näkee kimmeltäviä vesiä ja Salmen haavekuvan näkötornin huipulla.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.