Apinan vuosi
Apans år (ruotsinkielinen nimi)
Apans år (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
In the Year of the Ape (englanninkielinen nimi)
Apinan vuonna (työnimi)
L'Année du singe (ranskankielinen käännösnimi)
Das Jahr des Affen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Apinan vuosi
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Rituaaliryhmäläisiä: Jack Helen Brut -ryhmä ,
Rituaaliryhmäläisiä: Jack Helen Brut -ryhmäHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Dokumenttimateriaali: "Monkey on LSD Footage from the Animals Film", Veikko Korkolainen, Vok-film / Villi Knudsen
Dokumenttimateriaali: "Monkey on LSD Footage from the Animals Film", Veikko Korkolainen, Vok-film / Villi KnudsenHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
1.6.-5.7.1983 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Useimmat kriitikot ottivat Apinan vuoden ilolla vastaan. "Janne Kuusi avaa esikoiskuvallaan uusia ovia suurempaan liikkumavapauteen kotimaisessa elokuvassa, jossa mielikuvitus on aina tahtonut jäädä arkirealismin alle", muistutti Reijo Noukka (Aamulehti 12.11.1983) arvostelunsa lopuksi. "Apinan vuosi rynnii irti perinteisestä realismista. Sitä kuvastaa hienosti jakso meren rannalla, jossa Ile lähtee tytön perään fantasianorsun löntystellessä kuvan poikki." Mikael Sieversin äänitys herätti poikkeuksellista huomiota: "Apinan vuosi on luovan äänittäjän herkkupala, johon Sievers on nautinnollisesti paneutunut", kirjoitti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 12.11.1983). "Apinan vuoden äänimaailma on ilmaiseva, hauska ja tiheästi kertova, se alue jossa mielikuvitus temmeltää rikkaimmin ja joka yhtyessään kuvaan saa aikaan jännittäviä aksentteja ja korostuksia." Apinan vuodelle haettiin mieluusti kansainvälisiä esikuvia: "Bunuelista muistuttaa Apinan vuoden jatkuva liukuminen reaalitodellisuuden ja tajunnallisen todellisuuden välisellä hauraalla linjalla", analysoi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 12.11.1983, 2.4.1987), "tämä piirrehän on ominaista etenkin Bunuelin myöhäiskauden ranskalaiselle tuotannolle. Fellinistä muistuttaa taas lähinnä loppupuolen yltiöbarokkinen lakittamiskohtaus, jossa instituutioiden edustajat esiintyvät värikkäästi karrikoituina. Ja todellakin tuntuu pitkin matkaa siltä, että Apinan vuosi ei ole niinkään hyökkäys porvarillisen yhteiskunnan jälkijättöisiä luutumia kohtaan kuin Kuusen yritys kokeilla elokuvallisella apparaatilla niin täystehoisesti kuin taito, tekniikka, mielikuvitus ja ekonomiset resurssit antavat myöden. Ja tässä mielessä, puhtaasti ilmaisullisella tasolla, Apinan vuosi tarjoaa jatkuvia esteettisiä shokkeja, jotka yleisesti ottaen toimivat ainakin määrätyn viitekehyksen puitteissa oivallisesti." Tarmo Poussun (Projektio 2/1984) mielestä Apinan vuosi oli "lupaavimpia debyyttifilmejä mitä tässä maassa on koskaan tehty", mutta hän piti elokuvan heikkoutena sen sisällön kantamattomuutta: "Vaikka elokuva sisältää ilmeistä kritiikkiä Ilen aineellisiin arvoihin keskittynyttä, suorituspaineiden hallitsemaa elinympäristöä kohtaan, ei Kuusi kehittele tätä puolta filmistä huvittavaa, mutta ulkokohtaista karikatyyriä pidemmälle. Toisaalta filmi ei myöskään Ilen sielunelämän kuvauksessa kohoa mihinkään universaalille tasolle. Tämä ei ilmeisesti ole ollut edes tarkoitus: elokuvan hilpeästi ironinen loppukohtaus tuntuu sanovan, että kaikki edellä nähty oli vain myrskyä vesilasissa - vähäpätöinen katkelma erään ihmisen elämästä. Mutta jos jokainen ihminen on laulun arvoinen, niin miksei myös elokuvan!" - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Janne Kuusen puolipitkä 16 mm:n oppilastyö Läpimurto oli syksyllä 1981 päässyt teatterilevitykseen ja voittanut talvella 1982 Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon. Harri Sirolan kohua herättänyt esikoisromaani Abiturientti (1980) tarjosi pohjan Kuusen pitkälle esikoiselokuvalle: alun perin Kuusi ja Sirola sovittivat aiheen tilattua tv-elokuvaa varten, mutta kun suunnitelma ei toteutunut, he laajensivat käsikirjoituksen kokoillan elokuvan mittoihin. Voimallisen muokkauksen ja kolmen version jälkeen alkuteoksesta oli vain runko jäljellä: elokuva etäännytettiin tietoisesti romaanista muuttamalla henkilöiden nimiä, kehittämällä uusia henkilöhahmoja, kohtauksia ja uutta vuoropuhelua - Sirolan mukaan vain yksi painettu repliikki kelpuutettiin elokuvaan. Samalla romaanin varsin realistinen kerronta räjäytettiin surrealistiseksi tajunnanvirraksi, jossa abiturientin arki toimi lähinnä ponnahduslautana sisäisille seikkailuille. "Kyseessä ei ole mikään perinteinen sanomaelokuva, vaan pikemminkin eräänlainen elämyksellinen kokemus", Kuusi luonnehti tavoitteitaan. "Elokuvani käsittelee lähinnä todellisen ja epätodellisen välistä suhdetta. Ihminen muodostaa oman todellisuutensa hyvin monesta elementistä, joilla välttämättä ei tarvitse olla reaalitodellisuuden kanssa paljonkaan tekemistä." Vakiintuneiden ammattinäyttelijöiden rinnalla nähtiin nuorten osissa ensikertalaisia amatöörejä ja teatterikoululaisia. Heikki Salomaa tuli Ylioppilasteatterista, Elina Hurme Teatterikoulusta, Laura Heimo oli kevään abiturientti ja Tiina Bergström oli esiintynyt Toton (1982) sivuosassa. Kirjailija Sirola näyttäytyy lopun juhlakohtauksessa Tanja-hahmon esikuvan seurassa. Hieman yli 20 000 katsojan yleisömäärä ei merkinnyt kitkatonta jatkoa Janne Kuusen uralle pitkien elokuvien tekijänä. 1980-luvulla hän ohjasi Arto af Hällströmin kanssa dokumentin Ryhmäteatterin revyystä (Laulu, 1986) sekä satiirisen komedian Älä itke lines (1987) niin ikään yhteistyönä Ryhmäteatterin kanssa. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Pekka Rechardt Pekka Rechardtin studioyhtye (off), 5' 25". 2. Pianomusiikkia Säv. ja sov. Pekka Rechardt Es. "pianisti" (playback, Pekka Hedkrok), 2' 35". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Tom Forsström, Jussi Parviainen, rouva ja herra Henriksson, Erkki Peltomaa, Veikko Korkolainen, Kari Petäjä, Seppo Luotola, Heikki Pyykkö, Jussi Olkinuora, Jaakko Talaskivi, Heikki Ortamo, Eija Vilpas, Lapinlahden Linnut, WSOY, Oy Scan-Auto Ab, Sirkus Finlandia, Sinebrychoff Oy, Helsingin kaupunki, Puolustusvoimat, Ravintola Downtown, Karkkipussi, Haka, Wulff Oy, Punavuoren Apteekki, Profilia, Veikkaus Oy, Lundia Oy, Radio-Lahti Oy, Koneveljet Oy, Fazer Oy, Paulig Oy, LD-Boutique Kari Lepistö |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Arkistomateriaalina on käytetty Monkey on LSD Footage from the Animals Film -elokuvaa sekä katkelmia Veikko Korkolaisen luontoelokuvista. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|