Aika hyvä ihmiseksi
Rätt bra att vara människa (ruotsinkielinen nimi)
Rätt bra att vara människa (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Inte så illa att vara människa (ruotsinkielinen nimi)
Pretty Good for a Human Being (englanninkielinen nimi)
Des Gens pas si mal que ça (ranskankielinen nimi)
Für einem Menschen nicht übel (saksankielinen nimi)
Päris hea inimene (vironkielinen nimi)
Pikku Pietarin piha (työnimi)
Finna-arvio
Aika hyvä ihmiseksi
Rauni Mollbergin ohjaama ja yhdessä Veikko Korkalan ja Seppo Heinosen kanssa käsikirjoittama draamakomedia Aika hyvä ihmiseksi (1977) perustuu Aapelin romaaneihin ja Toivo Pekkasen ja Olavi Siippaisen novelleihin. 1920-luvulla pikkukaupungin puutalokorttelissa juuri vaimonsa menettänyt torikauppias Jormalainen (Risto Salmi) esittelee pojalleen Pietarille (Ossi Aronen) tomeran äitipuolen Karoliinan (Raili Veivo), joka pistää pihapiirin asukkaiden asiat järjestykseen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Perunanistutushevosen taluttaja & aatran ohjaaja: veljekset Halme ,
Perunanistutushevosen taluttaja & aatran ohjaaja: veljekset HalmeHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
Kesä 1976 - kesä 1977 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Rauni Mollbergilta uskallettiin odottaa Syntisen laulun jälkeen toista meikäläisittäin poikkeuksellisen hyvää elokuvaa", pohjusti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 8.10.1977) ja jatkoi: "Mieluisaa on todeta, että hän tosiaankin pystyi sellaisen tekemään. Lisäksi vielä aivan toisenlaisen hyvin eri tapaan rakennetun ja käsitellyn kuin oli hänen kuuluisa esikoisensa. En muista, että meillä koskaan ennen olisi elokuvassa saatu esitellyksi niin suurta määrää niin osuvasti oikeita tavallisia ihmistyyppejä - kaikenikäisiäkin - kuin tässä. Ei myöskään liene niin rikkaasti hauskasti ja detaljeissakin tarkkoina toteutettu 20-luvun käytöstapoja, pukeutumista ja vähävaraisten asuntoja sisältäkin. [- -] Rauni Mollberg käyttää nyt kerronnassa rohkeasti (hänelle) aivan uutta rapsodista otetta: lyhyitä kohtauksia, äkkisiirryntöjä henkilöistä, paikoista, tilanteista, välillä ristiin rastiinkin. Vain kasvoissa viivytään suhteellisesti pidempään." "Aika hyvä ihmiseksi on poikkeuksellisen mittava suomalainen elokuva", kiitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 8.10.1977). "Kokonaisuus on rauhallinen ja punnittu, hieman elegisellä rytmillä - ei silti rytmittömyydellä - etenevä, supisuomalainen. Nuo Pekkas- ja Siippais-liitännätkin Mollberg on käsikirjoittaja-apulaisineen sopeuttanut mukaan mielekkäinä, ei kehyksistä ulos tunkevina, vaan kokonaisuutta selvästi palvelevina. [- -] Pelkistä episodeista - sellaisinahan ne oikeastaan Aapelin teksti tarjoilee - rakentuu tässä muutenkin laajempia ja monasti pitävän lujia kokonaisuuksia. [- -] Kokonaisuuksia rakentuu vielä ihmisten muistoista, unista ja haaveista siihen määrään, että elokuvaa Aika hyvä ihmiseksi katsoessa käväisee mielessä aika korkea vertaus: tämähän on jo melkein kuin suomalainen Under Milk Wood, Dylan Thomasin Maitometsä, tuo ihme ja harvinaisuus, vaikka tässä ei operoidakaan varsinaisesti sanalyriikalla." "Ohjauksellisena suorituksena Aika hyvä ihmiseksi on vakuuttava näyte", katsoi Erkka Lehtola (Aamulehti 8.10.1977), jonka mukaan myös "elokuvallinen toteutus on upea, huoliteltu ja samalla elämältä maistuva: Hannu Peltomaan kuvauksessa ja Seppo Heinosen lavastuksessa ei mitään ole jätetty sattuman tai taitamattomuuden varaan. [- -] Dramaturgisista ratkaisuista voi sen sijaan keskustella: kestääkö elokuvan kaari, pitääkö sen jännite? [- -] Käsikirjoittajien vastaus kysymykseen löytyy tunnelman ja virityksen yhtenäisyydestä. Suurimmalta osaltaan tulos on virheetön: eri osatekijät on alistettu palvelemaan tätä ryhmäkuvan tarkoitusta. Pihapiiri elää - mutta syvyytensä, jopa selittämättömän mystisyytensä tämä elokuva saa vasta silloin, kun mukaan tulee Raili Veivon koskettavan upeasti tulkitsema Karoliina. Silloin Aika hyvä ihmiseksi saa kuin uuden hermon, tyystin uuden ulottuvuuden." "Ett beklämmande splittrad verk, egentligen en serie sketcher från en småstadsgård på tjugotalet", luonnehti puolestaan Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 9.10.1977). "På grund av regissörens finmejslade personregi och de många lysande skådespelartolkningarna kunde man kanske godta filmen som en rapsodisk tillbakablick på de fattigas liv under förbudslagstiden. Men filmen blir tröttande på grund av det långsamma tempot. Efter två års planering och inspelning har Mollberg inte åstadkommit mer än en bagatellartad porträttsamling." "Se on kunnianhimoinen yritys, kunniallinen epäonnistuminen", koki Markku Tuuli (Katso 42/1977). "Mollberg on elokuvallinen lahjakkuus. Se näkyy myös uuden elokuvan kuvien huolellisesta ja harkitusta suunnittelusta, oivallisen ajankuvan luomisesta. Mutta tuntuu siltä, että ohjaajan rakkaus Aapelin teksteihin on sokaissut hänet niin, että hän ei ole huomannut niiden suoran filmaamisen mahdottomuutta. [- -] Elokuva ei hengitä, sen ihmiset eivät elä. He ovat vain välikappaleita käytettyjen kirjailijoiden tekstien esilletuomiseen. Heidät on latistettu lukijan osaan. Eikä aivan siihenkään, sillä elävä, vivahteikas lukija tekisi kyseisille teoksille enemmän oikeutta kuin koko Mollbergin elokuvan näyttelijäkaarti." "Hän on ennen kaikkea halunnut välittää sen suvaitsevuuden, elämänymmärryksen ja ihmisten raadollistenkin piirteiden hyväksymisen, joka Aapelin proosaa niin voimakkaasti hallitsee", määritti Pertti Lumirae (Suomen sosialidemokraatti 14.10.1977) Mollbergin tavoitteita ja elokuvan henkeä. "Aapelin sen paremmin kuin Mollberginkaan humanismi ei ole mitään helppoa tai sentimentaalista: se perustuu elämäntuntemukselle, joka näkee yhtä hyvin traagisessa koomista kuin päinvastoinkin. [- -] Aika hyvä ihmiseksi on siinä mielessä perinteellinen elokuva, että se perustuu hyvin pitkälle herkullisten tyyppien hahmottamiseen ja siten näyttelijätaiteen nyanssien tarkkaan huomioonottamiseen. Tulos onkin tässä mielessä tosi upea: Mollbergin elokuvan tyyppigalleria on runsas ja rehevä. Näyttelijöistä ehkä nautittavimpia suorituksia esittävät Raili Veivo, Toivo Mäkelä, Martti Kainulainen, Asko Sarkola, Mikko Nousiainen ja Marja Korhonen, mutta muissakaan ei toki ole valittamista." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Elokuvasovitus Aapelin Pikku Pietarin pihasta (1958) oli kiinnostanut Rauni Mollbergia siitä lähtien, kun hän kesällä 1959 oli ohjannut romaanista yhdessä kirjailijan kanssa tekemänsä näytelmäsovituksen Kuopion Yhteisteatterin Kotkankallion kesäteatteriin. Asian merkeissä Suomen Filmiteollisuuden pääjohtaja T.J. Särkkä vieraili toukokuussa 1960 Kuopiossa ja tutustui Mollbergin laatimaan elokuvakäsikirjoitukseen. Hanke jäi kuitenkin hautumaan, ja elokuvan Pikku Pietarin piha toteutti seuraavana kesänä Suomi-Filmi Oy Jack Witikan ohjaamana ja käsikirjoittamana. Suunnitelmansa Mollberg pystyi toteuttamaan vasta ensimmäisen elokuvansa Maa on syntinen laulu (1973) osoittauduttua erinomaiseksi yleisömenestykseksi. Tuotantoyhtiönä oli 8.11.1974 kaupparekisteriin merkitty Artic-Filmi Oy, jonka hallituksen muodosti Mollberg yksin. Käsikirjoituksen Mollberg laati tällä kertaa yhdessä tuotantopäälliköksi kutsumansa Veikko Korkalan sekä lavastaja Seppo Heinosen kanssa ja otti mukaan aineksia myös Aapelin teoksista Meidän herramme muurahaisia (1954) ja Pekko, runoilijan poika (1956) sekä kahdesta Toivo Pekkasen ja Olavi Siippaisen novellista. Ulkokuvaukset tapahtuivat kesällä 1976 ja 1977 sekä talvella 1977 mm. Pietarsaaressa, Vesilahdella ja Tampereella, studiolavasteet rakennettiin sekä Pietarsaareen että Mollbergin Vesilahdelta ostaman Korpiniemen entisen kansakoulun, pian "Mollewoodiksi" ristityn talon tiloihin. Elokuvassa on erittäin runsas henkilögalleria - sen keskuskolmikkona on lähinnä torikauppias Jormalainen ja hänen Pietari-poikansa; kolmas päähenkilö Karoliina tulee tarinaan mukaan vasta 72 minuutin kohdalla. Lopputeksteissä mainitaan näyttelijöiden joukossa myös Kalle Luotonen ja Kirsti Virkki. Heidän roolinsa - runoilija Pyökki ja hänen vaimonsa - on kuitenkin leikkausvaiheessa poistettu. Liisi Tandefeltin sukunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Tandefeld. Opetusministeriö tuki tuotantoa 180 000 markalla ja Suomen elokuvasäätiö 515 000 markan lainalla, joka jälkikäteen muutettiin avustukseksi. Elokuva sai 90 000 markan laatutuen, näyttelijät Toivo Mäkelä, Topi Tuomainen ja Raili Veivo kukin 1 500 markan elokuvataiteilijapalkinnon. Jussi-patsaalla palkittiin ohjaaja Rauni Mollberg sekä näyttelijät Toivo Mäkelä, Irma Seikkula ja Raili Veivo. Elokuvan ensiesityskierros alkoi 7.10.1977 samanaikaisesti seitsemästä suuresta kaupungista ja Vammalasta; Vaasan vuoro tuli kolme viikkoa myöhemmin ja Jyväskylän tammikuun lopussa 1978. Katsojia elokuva keräsi vuoden seitsemästä ensi-illasta neljänneksi eniten, mutta vain neljänneksen Mollbergin esikoiselokuvaan verrattuna. Elokuva myytiin Ruotsiin. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. "'Valssi' (elokuvaan 'Aika hyvä ....')" Säv. Harri Tuominen 1) Torviseitsikko (off, alkutekstimusiikki), 1' 15". 2) Es. Mika Hämäläinen, harmonikka (playback, Jani Uhlenius, harmonikka), 1' 00". 3) Torviseitsikko (off, loppumusiikki), 2' 25". 2. Punakaartin marssi / Punakaartilaisten marssi Säv. ja san. trad. Es. torvisoittokunta (playback), 0' 25". 3. Kansan lapsi Säv. ja sov. Harri Tuominen, san. Kasimir Leino Es. Ossi Peura, laulu, ja mandoliini (100 %), 0' 50". 4. Virsi 472 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 557, "Jo joutui armas aika --") Säv. ja san. trad. ruotsalainen 1) Es. "pihan lapset", laulu (100 %), 0' 30". 2) "Pihan lapset", laulu (irtoääni), 0' 25". 5. Koivun siimeksessä / Koivuvalssi Säv. trad., sov. A. Kataja Es. Narvan Tähti-Nuorisoseuran torviseitsikko (100 %), 1' 40". 6. Bimbambulla Säv. Karl-Hans May Es. Narvan Tähti-Nuorisoseuran torviseitsikko (playback, torviseitsikko), 1' 55". 7. "Niinkuin unta vain" Säv. Asser Fagerström Es. Asser Fagerström, piano, ja Voitto Jokela, viulu (playback), 1' 45". 8. Pelastusarmeijan pöytärukous Säv. ja san. trad. Es. "Pelastusarmeijan orkesteri" (100 %), 0' 40". 9. Ständchen Säv. Johnny Heykens Piano- ja viuluduo (off), 1' 35". 10. "Frankin tanssi" Säv. Asser Fagerström Asser Fagerström, piano, ja Voitto Jokela, viulu (off), kahdessa osassa, yht. 2' 30". 11. "Romanssi Tainalle" Säv. Asser Fagerström 1) Asser Fagerström, piano ja Voitto Jokela, viulu (off), 1' 00". 2) Es. Asser Fagerström, piano, ja Voitto Jokela, viulu (playback), 1' 55". 12. "Hilpeä seurue" Säv. Asser Fagerström 1) Asser Fagerström, piano, ja Voitto Jokela, viulu (off), 0' 20". 2) Asser Fagerström, piano (off), 0' 20". 13. Virsi 524 (vuoden 1886 virsikirjassa; vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 610, "Oi suruton, niin varma menossasi --") Säv. trad., san. Lasse Lucidor (= Lars Johansson), suom. trad., suom. muokanneet K.M. Kiljander ja Julius Krohn Es. Sinikka Metsäsaari, laulu (100 %), 0' 50" 14. Murtunut elämä Säv. M.A. Kjuss Tanssiorkesteri (off, gramofoni), 1' 20". 15. Kaunissaaren jenkka Säv. trad. Tanssiorkesteri (off), 0' 25". Huomautuksia: Musiikkinumeron 6 jälkeen Narvan Tähti-Nuorisoseuran torviseitsikko töräyttelee (100 %), 0' 45" . Musiikkinumeron 8 osana kuullaan Pelastusarmeijan laulukirjan numeron 349 Down At the Cross / Soi halleluja! (säv. ja san. trad.) kertosäe, joka vakiintui Suomessa osaksi pöytärukousta. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|