Aidankaatajat
Omstörtarna (ruotsinkielinen nimi)
Breaking Out (englanninkielinen nimi)
Breaking Out or After Them the Deluge (englanninkielinen nimi)
Overthrowers (englanninkielinen nimi)
Valse triste ou: après eux le déluge (ranskankielinen nimi)
Les Sapeurs de barrières (ranskankielinen nimi)
Utbrytarna (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus (työnimi)
Jumalten murskaajat (työnimi)
Omstörtarna efter dem följer syndafloden (ruotsinkielinen työnimi)
Die Umstürzler (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Aidankaatajat
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Lapset ja aikuiset näytelmässä ja katsomossa: Ilmari Arvilommi, Lauri Arvilommi, Marja-Leena Arvilommi, Saara Arvilommi, Seppo Bruun, Valtteri Bruun, Ville Bruun, Jenny Eräsaari, Matti Eräsaari, Jussi Hermunen, Minna Huhtakangas, Kaisa Ihalainen, Tiina Ihalainen, Jussi Ikävalko, Pasi Jaatinen, Maunulan lastentarhan lapsia, Nina-Kaisa Nieminen, Timo-Ville Nieminen, Hanna Niittymäki, Sara Nisula, Tanja Tarkkinen, Ari Tikkala, Sauli Österman ,
Lapset ja aikuiset näytelmässä ja katsomossa: Ilmari Arvilommi, Lauri Arvilommi, Marja-Leena Arvilommi, Saara Arvilommi, Seppo Bruun, Valtteri Bruun, Ville Bruun, Jenny Eräsaari, Matti Eräsaari, Jussi Hermunen, Minna Huhtakangas, Kaisa Ihalainen, Tiina Ihalainen, Jussi Ikävalko, Pasi Jaatinen, Maunulan lastentarhan lapsia, Nina-Kaisa Nieminen, Timo-Ville Nieminen, Hanna Niittymäki, Sara Nisula, Tanja Tarkkinen, Ari Tikkala, Sauli ÖstermanHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kampaukset: Salon Pirkko Jaakkola
Kampaukset: Salon Pirkko JaakkolaHae aiheistaKreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
3.4.-7.6.1982 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Erkka Lehtola (Aamulehti 21.8.1982) katsoi Olli Soinion esikoisen olevan "ilahduttava elokuva lähinnä kahdesta syystä: se perustuu alkuperäiskäsikirjoitukseen - ja siinä on sävyjä, vivahteita ja syvyyksiä enemmän kuin suomalaisessa elokuvassa on yleensä tapana. [- -] Näkökulmassa on hivenen samaa kuin Ken Keseyn romaanissa ja Milos Formanin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän, mutta Soinion ote on vakaampi, pohdiskelevampi ja myös yleispätevämpi. [- -] Soinion yhtenä tavoitteena on ollut tehdä mustaa komediaa, murtaa kehä vakavan ja humaanin aiheen ympäriltä siten, että traagisuus saa voimaa läheisestä sukulaisestaan koomisuudesta." Sakari Toiviaista (Ilta-Sanomat) Aidankaatajat ei sen sijaan vakuuttanut: "Asetelman jännite ei pidä läheskään koko aikaa. Mukaan mahtuu liikaa kuolleita kohtia ja hapuilua huumorin ja murhenäytelmän välillä. [- -] Varmasti Aidankaatajat edustaa aivan kunniallisesti suomalaisen elokuvan tiettyä teknistä osaamista, varmasti sen voi katsoa pahemmin kakistelematta, mutta siinäpä se: elokuva, joka ei varsinaisesti ihastuta eikä vihastuta eikä pane ajattelemaan juuri muuta kuin miksi se on tehty, on yksinkertaisesti yhdentekevä." Monet pitivät elokuvan rakennetta hieman hajanaisena. Erityistä kritiikkiä kohdistettiin turkulaiseen juhlaepisodiin: "Elokuvan keskeiseksi jaksoksi muodostunut nykypäivästä ja lehtiotsikoista muistuttava raharikkaiden rypeminen Turussa", kirjoitti Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 31.8.1982), "on muodostunut sekä dramaturgisesti että kuvallisesti vaikeasti hallituksi ja hahmotetuksi: puurossa taivaltamisen vaara on lähellä eikä sikailun toisto tuo välttämättä sille lisäulottuvuuksia, tässä dramaturgiassa." Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 21.8.1982, 11.10.1985) yhtyi kritiikkiin mutta katsoi, että jakso silti "hahmottaa vastaansanomattomasti Aidankaatajien perusteeman; Turun fasistien vieraantunut, epäinhimillinen ja esineellistynyt yhteisö toimii totaalisena vastapoolina sille perusihmisyydelle, jota kolmikko inhimillisessä hauraudessaan ja haavoittuvuudessaan edustaa. Kaikkine vikoineenkin jakso luo rohkeasti suuntaa eteenpäin suomalaisen elokuvan kyvyssä visualisoida monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia." Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 21.8.1982, 8.1.1983) pohti elokuvan lajityypillisiä kytkentöjä: "Ohjauksellisesti Aidankaatajat on luistava, kuvakulmiltaan vaivattomasti ideoivaa työtä, jossa on ilmeisiä vaikutteita kauhufilmien ja trillerien merkityssisältöisestä yksityiskohtaisuudesta ja valaistuksen tarkasta hyödyntämisestä tunnelmien luomisessa. Tästäkin johtuu, että filmi on enemmän musta kuin komedia." Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 21.8.1982, 14.10.1985, 17.2.1987) jäi sinänsä kiittävässä arviossaan "kaipaamaan elokuvasta naisen katsetta ja lämpöä, rakkautta, sillä Aidankaatajat on omistettu kaikille isillemme. Naiset puuttuvat tai jos heitä näkyy, on heidät kuvattu joko hirmuiksi (Kovanko ja Elde hoitajina sairaalassa), huutaviksi akoiksi (baarin tarjoilijatar), huoriksi ja napatanssijoiksi (Kurjen löytämä lisalmen tyttö). Painotukset ovat tietysti ohjaajan omia valintoja, mutta oletettavasti tästä kuten elokuvan muistakin herätteistä tullaan keskustelemaan." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Olli Soinio (s. 1948) valmistui Taideteollisen korkeakoulun kuvallisen viestinnän laitoksen elokuva- ja tv-linjalta 1977 pääaineena elokuvaohjaus, mutta hän oli työskennellyt elokuva-alalla eri tehtävissä, lähinnä äänittäjänä ja leikkaajana, jo 1970-luvun alusta lähtien. Lähtökohdan esikoiselokuvalleen Aidankaatajat Soinio sai oman isänsä syöpäsairaudesta: alkuteksteissä elokuva onkin omistettu "isillemme" ja ensi-illan jälkeen Soinio täsmensi, että "elokuvamme pyrkii olemaan kunnianosoitus ja hatunnosto sille sukupolvelle, maan hiljaisille, joiden työstä on harvoin kiitetty". Soinio kehitteli käsikirjoitusta kauan ja kertoi kirjoittaneensa sen kolmeen kertaan jo vuonna 1979. Vielä 1981 elokuvan työnimenä oli Jumalten murskaajat. Tammikuussa 1982 käsikirjoitukselle haettiin elokuvasäätiön tukea P-Kino Oy:n nimissä, helmikuussa tuki myönnettiin 1 400 000 markan suuruisena, maaliskuussa tuki siirrettiin Kinofinlandia Oy:lle ja huhtikuussa Sateenkaarifilmi Oy:lle, joka lopulta tuotti elokuvan. Tästä syntyi vyyhti, jota puitiin säätiössä ja yhtiöiden kesken pitkään. Vaikka elokuvan yhteydet todellisuuteen ovatkin virallisen kaavan mukaisesti "puhtaasti satunnaisia", sisältää Turun silmäätekevien kuvaus viitteitä tuolloin ajankohtaiseen "Turun tautiin" eli kaupungin herrojen sisäpiirikähmintään: monille hahmoille voidaan löytää esikuva todellisuudesta. Heikki Huopaisen sukunimi on kirjoitettu lopputeksteissä virheelliseen muotoon Holopainen. Vajaan 30 000 katsojamäärä ei vastannut tekijöiden ja tuottajien odotuksia. Seuraavan elokuvansa Kuutamosonaatin Soinio ohjasi 1988. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. "Lost Call" Säv. Olli Haavisto, sov. Juha Tikka ja Olli Haavisto Vanha Isäntä (off), 4' 40". 2."Ahdistus" Säv. ja sov. Teuvo Lampinen, Juha Tikka ja Olli Haavisto Vanha Isäntä (off), 2' 20". 3. "Punkbussi" Säv. ja sov. Vanha Isäntä Vanha Isäntä (off), 2' 55". 4. "Tiipon kitara" Säv. Timo Vakkilainen, sov. Timo Vakkilainen, Juha Tikka ja Markku Luukkanen Vanha Isäntä (off), 1' 10". 5. "Epäonni" Säv. Heikki Valpola, sov. Teuvo Lampinen Vanha Isäntä (off), 5' 50" 6. "Haartman" Säv. Heikki Valpola, sov. Heikki Valpola ja Vanha Isäntä Vanha Isäntä (off), 4' 35". 7. "Kuolemanpelko" Säv. ja sov. Heikki Valpola ja Vanha Isäntä Vanha Isäntä (off), 2' 30". 8. "Largo" Säv. ja sov. Heikki Valpola Vanha Isäntä (off), 3' 25". 9. "Onni" Säv. Heikki Valpola, sov. Heikki Valpola ja Vanha Isäntä Vanha Isäntä (off), 6' 45". 10. "Vaittinen" Säv. ja sov. Heikki Valpola Vanha Isäntä (off), 7' 30" 11. Elämän valttikortit Säv. Heikki Annala, sov. Toivo Tuomainen Es. Toivo Tuomainen, haitari (100 %), 1' 05". Huomautuksia: Toivo Tuomainen soittaa haitarilla tunnistamattoman polkan (100 %), 0' 40". Vanha Isäntä -yhtyeen musiikkinumeroiden (1-10) kestot on mainittu Teoston ilmoituksen mukaisesti. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|