Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia yhteisopettajuuden merkityksestä työhyvinvoinnille ja ammatilliselle kehittymiselle. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella ja analyysitapana on käytetty hermeneuttis-fenomenologista sisällönanalyysiä.

Tutkimusaineisto on kerätty yksilöhaastatteluin keväällä 2023. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan luokanopettajaa, joilla kaikilla on kokemusta sekä yksin opettamisesta että yhteisopettajuudesta. Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus ja aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksemme tuotti tietoa luokanopettajien kokemuksista yhteisopettajuudesta. Suurimmalla osalla haastateltavista kokemukset olivat pääsääntöisesti hyviä. Tutkittavat toivat esille, kuinka yhteisopettajuuden myötä he olivat pystyneet vaikuttamaan omaan työhyvinvointiinsa, etenkin työmäärän sekä mahdollisuuteen purkaa työhön liittyviä paineita työparin kanssa keskustellen ja ajatuksia vaihtaen. Työparin kanssa työskentely oli vaikuttanut positiivisella tavalla heidän ammatilliseen kehittymiseensä. Yhdessä tekemällä opettajat olivat oppineet toisiltaan erilaisia opetustyylejä sekä oppiaineisiin kohdistuvia taitoja. Opettajat kokivat, että yhteisopettajuus paransi opetuksen laatua. Tämän nähtiin vaikuttavan positiivisesti oppilaiden koulumenestykseen. Tutkimuksemme aihe on ajankohtainen, sillä luokanopettajien työhyvinvointi ja työn kuormittavuus ovat olleet jo pitkään puheenaiheena.