Käsillä oleva raportti on Työsuojelurahaston rahoittaman Työryhmien etäpalaverien kuormittavuuden vähentäminen ja hyödyllisyyden lisääminen fysiologisten mittareiden avulla (PhinGAIN) -tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimus toteutettiin tammikuun 2021 ja elokuun 2023 välisenä aikana konsortiohankkeena Jyväskylän ja Oulun yliopistojen tutkimusryhmien yhteistyönä. Hanke jakautui kahteen osaan, joista ensimmäinen oli sisällöllinen ja toinen tekninen. Hankkeen yleisenä tavoitteena oli tuottaa uutta ja laajasti sovellettavaa tietoa siitä, miten hyödyllistä osallistumista etäpalavereissa voidaan tukea ja palaverien kuormittavuutta osallistujille ja palaverien vetäjille vähentää fysiologisten mittareiden antaman tiedon avulla. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä työryhmien työnohjausprosessista, joissa kukin noin seitsemästä yhdeksään henkilön ryhmä tapasi kuusi kertaa työnohjaajan johdolla. Tapaamisia oli aineistossa yhteensä 24 ja ne toteutettiin ja tallennettiin Zoom- verkkokokouspalvelussa. Tutkimukseen osallistui 31 mielenterveys- ja päihdepalveluiden ammattilaista sekä kaksi kokenutta työnohjaajaa. Osallistujat tallensivat tapaamisten aikana omat kasvokuvavideonsa ja mittasivat sykettään pulssioksimetrilaitteella. Tapaamisten jälkeen sekä ohjaajat että ohjattavat arvioivat istunnon vuorovaikutusta sekä tunnistivat keskustelun hyödyllisiä ja kuormittavia kohtia. Lisäksi he arvioivat työtilanteensa yleistä kuormittavuutta tapaamisen aikaan. Aineiston keruu tapahtui Covid-19 pandemian vuoksi kokonaan etäyhteydellä. Tapaamisten jälkeen ohjaajat ja osallistujat lähettivät tallenteet tutkijoille suojattua verkkoyhteyttä käyttäen. Asetelma ja aineiston keruun tehtävät olivat vaativia, joten kaikille osallistujille järjestettiin tutkimusavustajien toteuttama henkilökohtainen tuki ennen ja jälkeen kunkin tapaamisen. Tutkimuksen ensimmäisen osan tavoitteena oli tunnistaa, mikä on työskentelyn kannalta optimaalinen aktiivisuuden ja vireyden tila, ja millaiset keinot edistävät sen syntymistä ja ylläpitoa ryhmän työnohjaustapaamisissa. Tutkimme aktivaatiota kahdella eri tasolla: (i) vuorovaikutukseen sitoutumista (engagement) ilmaisevien sanallisten ja sanattomien käyttäytymisten sekä (ii) osallistujien fysiologisen vireystilan vaihteluiden tasolla. Havaitsimme, että hyvää ja osallistujien hyödylliseksi kokemaa vuorovaikutusta saadaan aikaan videovälitteisesti. Aktiivinen osallistuminen palaveriin sekä omilla puheenvuoroilla että läsnäoloa ja kiinnostusta viestivien sanattomien vuorovaikutuskeinojen avulla oli yhteydessä palaverin koettuun hyötyyn ja vuorovaikutuksen laatuun. Mitä enemmän osallistuja puhui ja ilmaisi vuorovaikutukseen sitoutumista myös ilmeillään, eleillään ja liikkeillään, sitä paremmaksi tapaamiset arvioitiin.
Havaitsimme myös, että tapaamista edeltävän työtilanteen kuormittavuus vaikutti kokemukseen sen hyödyllisyydestä. Mitä kuormittavampi työtilanne oli, sitä heikommaksi osallistujat arvioivat tapaamisen laadun. Tärkeä havainto oli, että tapaamisten alussa toteutettu lyhyt yhteinen hiljainen jakso silmät suljettuina rauhoitti työnohjaukseen osallistujien fysiologista tilaa. Vain kahden minuutin mittainen jakso riitti siihen, että osallistujien sykkeet laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Arviointilomakkeilla monet osallistujat tunnistivat, että rauhoittumishetki oli ollut tärkeä ja hyödyllinen.
Kahdessa otokseltaan pienessä laadullisessa tutkimuksessa tarkastelimme vuorovaikutusta hyödyllisiksi arvioiduissa keskusteluepisodeissa. Havaitsimme, että ohjaajat tukivat niissä ohjattavien aktiivista osallistumista, edistivät keskustelujen koherenssia, sekä haastoivat ja kutsuivat osallistujia ottamaan uusia näkökulmia puheena oleviin asioihin. Tällaisten hyödyllisten keskustelujaksojen yhteydessä havaittiin, että aktiivisesti keskustelussa mukana olevien osallistujien sykevälivaihtelu lisääntyi, mikä viittaa fysiologiseen rauhoittumiseen. Tutkimuksen toisessa osassa tavoite oli tekninen: kehittää sykkeen ja hengityksen analysointia videokuvasta erityisesti, kun kuvattava puhuu ja saattaa myös kokea ja ilmaista voimakkaita tunteita. Kehitimme ohjaamattoman oppimisen menetelmän, joka pystyy langattomasti mittaamaan fotopletysmografisignaalia (rPPG) eli sykettä kasvokuvavideoista. Testeissä osoittautui, että menetelmän avulla saavutetaan erittäin hyvä mittaustarkkuus.
Lisäksi hankkeessa kokeiltiin multimodaalisia tekniikoita, joiden avulla voidaan yhdistää fysiologisia ja käyttäytymispiirteitä stressi- ja kuormittavuustasojen mittaukseen. Kolme päähavaintoa olivat: 1) rPPG-piirteet toimivat paremmin stressin arviointiin kuin käyttäytymispiirteet; 2) kahden minuutin aikaikkuna on riittävä rPPG analyysiin keskittymistasojen mittaukseen; 3) kasvonilmeiden lihasten jännittyminen ja pään liikkeet ovat tehokkaita käyttäytymispiirteitä keskittymistasojen mittaukseen videolta havaittuina.
Reaaliaikaiseen rPPG-signaalin mittaukseen kehitettiin matkapuhelinsovellus ja menetelmää testattiin keräämällämme etäpalaveriaineistolla.