Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita neuropsykiatriset häiriöt, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) sekä autismikirjon häiriöt, voivat aiheuttaa saksan kielen oppimisessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin neuropsykiatristen häiriöiden vaikutuksia niin opiskeluun kuin muuhun arkielämään sekä häiriöiden liitännäisdiagnooseja, kuten mielenterveyden häiriöitä. Aihetta ei ole tutkittu paljoa, koska neuropsykiatriset häiriöt ovat käsitteenä vielä melko uusi. Tutkimusten mukaan kaikilla opettajilla ei välttämättä ole aiheesta riittävästi tietoa. Tutkimukseen osallistui pääosin yliopisto-opiskelijoita eri puolilta Suomea. Osallistujat opiskelevat tai ovat opiskelleet saksaa jollain kouluasteella, ja heillä on yksi tai useampi neuropsykiatrinen diagnoosi. Aineisto kerättiin kyselyn avulla ja lisäksi muutama haastateltava suostui henkilökohtaiseen tutkimushaastatteluun. Koska tutkimuksen kohderyhmä on melko pieni, halusin hyödyntää aineistonkeruussa myös sosiaalista mediaa, tarkemmin Instagramia. Litteroin kyselyn ja haastattelut sekä analysoin niitä käyttäen menetelmänä laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksessa selvisi, että neuropsykiatriset häiriöt aiheuttavat yllättävän paljon erilaisia vaikeuksia opiskelussa. Diagnooseissa on myös paljon komorbiditeettia eli samalla henkilöllä voidaan todeta useampi neuropsykiatrinen häiriö. Myös riittämätön tuki ja puutteellinen tai yksipuolinen opetus voivat aiheuttaa isoa oppimisvajetta neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiville oppijoille. Haastateltujen kertoman perusteella voi kuitenkin todeta, että tietoisuus neuropsykiatrisista häiriöistä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Myös omassa suvussani esiintyy neuropsykiatrisia häiriöitä sekä niiden liitännäissairauksia, kuten mielenterveyden ongelmia ja päihderiippuvuutta. Tästä syystä koin tutkimukseni aiheen tärkeäksi ja henkilökohtaisesti kiinnostavaksi.