Giallo on käsite, joka useimmiten viittaa tiettyihin Italiassa 1970-luvun aikana suosiossa olleisiin rikos- ja mysteerielokuviin. Lajityypin elokuvat nousivat suosioon kotimaassa Dario Argenton debyyttielokuvan myötä vuonna 1970, mutta ne olivat suosittuja ja tuottavia myös ulkomailla. Giallo oli perusluonteeltaan eksploitatiivinen, hyödyntäen ajankohtaisia puheenaiheita sekä provosoivaa kuvastoa, kuten vähäpukeisia naisia ja seksuaalista kanssakäymistä. Huolimatta paikoin epäreilusta kakkosluokan elokuvan maineesta, giallo-elokuvat esittivät ja hyödynsivät ajankohtaisia aiheita ja tarjosivat yleisölleen niistä tulkintoja. Tämä tutkimus käsittelee pientä joukkoa giallo-elokuvia vuosien 1968–1980 väliltä, ja tarkastelee, miten ne kuvasivat ja ymmärsivät aikakaudelle ominaisia teemoja ja tapahtumia. Tärkeimpinä teemoina tarkastelussa on miten elokuvat kuvaavat naisia ja naisten rooleja, miten äitiys esitetään, sekä miten urbanisaatio ja modernisaatio esitetään ja koetaan. Esillä on myös katolisen kirkon ja uskon rooli sekä kulutuskulttuurin maailmanvalloitus. Tutkimus osoittaa, että giallo-elokuvat olivat poliittiselta näkökannaltaan paljolti vasemmistolaisia, usein kritisoiden ja tähdäten rikkaita ja kauniita. Ehkä soveltuen aikakauden radikaalien vasemmistoliikkeiden näkemyksiin, ”vapautunut” nainen nähtiin paikoin uhkaavana sekä fyysisesti että kansan tulevaisuuden kannalta. Elokuvat olivat hyvin kriittisiä kaupungistumisen ja kulutuskulttuurin vaikutuksia kohtaan, ja maalasivat niistä paikoin karmeitakin uhkakuvia. Niissä kritisoitiin usein kansainvälisiä suuryhtiöitä ja niiden saavuttamaa epäreilua vaikutusvaltaa. Nykyisyys ja tulevaisuus nähtiin epävarmoina ja epätäydellisinä, mutta myös väistämättöminä. Lähimenneisyyden synkät luvut ja instituutiot, kuten katolinen kirkko, nostettiin usein esiin ja niitä tarkasteltiin kriittisesti. Elokuvien kuvaus ei kuitenkaan ollut täysin yhtenevää, vaan eroavaisuuksia ilmenee. Yhteistä kaikille käsitellyille elokuville kuitenkin on niiden sisältämä kuvaus suurista muutoksista sekä uuden ja vanhan vääjäämättömästä yhteentörmäyksestä. Gialloelokuvien maailma on joko jatkuvassa murroksessa tai sitten se käsittelee muutoksista koituneita seurauksia.