Opiskelijoiden psyykkisen oireilun sekä yksinäisyyden kohonnut riski on lisännyt tarvetta erilaisille strategisille toimintamuodoille, joilla korkeakoulut voivat pyrkiä ylläpitämään opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Jyväskylän yliopistolla toteutetaan kampuskoiratoimintaa, jossa koira-avusteisuuden keinoin täydennetään opiskelijahyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää strategista toimintaa. Kampuskoiratoiminnassa on kyse opiskelijoille toteutettavista ohjatuista tilaisuuksista olla koiran kanssa läsnä ja kanssakäymisessä, jolla tavoitellaan positiivisia toiminnallisia ja emotionaalisia vaikutuksia. Toiminnan kautta yliopiston ihmistoimijakeskiseen toimintaympäristöön on tullut monilajinen ulottuvuus. Tutkielmassa valaisen koira-avusteisuuden vaikutuksia, soveltamista ja soveltuvuutta opiskelijahyvinvoinnin edistämisessä ja yliopistokontekstiin tuotuna, peilaten lisäksi muunlajisen toimijan, koiran, merkityksellisyyttä toiminnassa. Pyrin ymmärtämään, millainen on koiran merkitys sekä subjektiivinen asema kampuskoiratoiminnan viitekehyksessä ammentamalla posthumanistista ajattelua tutkimusprosessin aikana. Tein tutkimuksessa kampuskoiratoimintaa toteuttaneille avainhenkilöille (n 4) puolistrukturoidut teemahaastattelut, yhdelle haastateltavalle kahdessa aikapisteessä, ja haastatteluaineistolle temaattisen sisällönanalyysin. Tuloksissa haastateltavien elämismaailmasta nousseita kokemuksia ja ajatuksia tulkiten kuvaan koira-avusteisuuden soveltuvuutta ja merkitystä opiskelijahyvinvoinnin tukena, yliopiskontekstiin tuotuna sekä koiran toimijuuteen liitetyt merkitykset huomioiden. Tulosten mukaan kampuskoiratoiminta auttaa opiskelijahyvinvoinnin edistämisessä tarjoamalla opiskelijalle irrottautumista sekä emotionaalista ja sosiaalista tukea. Ohjaustyössä kampuskoirat tukevat positiivisesti opiskelijoiden ryhmäytymistä ja ohjaustyön sujuvuutta. Koiran oma toimijuus koettiin erityiseksi vaikutusten ja tilanteiden rakentumiselle, ja olevan sidoksissa siihen, millä tavoin koira itse oli tilanteessa läsnä ja yksi aktiivinen osapuoli, johon kiinnytään yksilönä. Kampuskoiratoiminnan potentiaali on vahvin niiden opiskelijoiden keskuudessa, jotka motivoituvat koiran kanssa tapahtuvasta kanssakäymisestä. Koiran työskentelyn ja opiskelijoiden tarpeiden kannalta koira-avusteisuutta on mahdollista soveltaa joustavasti yliopistossa. Yliopistokontekstilla oli myönteinen kontribuutio. Tuomalla koira-avusteisuus yliopistoympäristöön rikotaan ihmistoimijuuteen perustuvan toimintaympäristön määritys, mikä myötävaikutti positiivisiin vaikutuksiin. Yliopistoon tuotu lajienvälinen toiminta ja vuorovaikutus tuo näkyväksi muunlajisten toimijoiden läsnäoloa yhteiskunnassa, johon liittyvää tutkimusta tarvitaan tulevaisuudessa enemmän.