Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liikuntapedagogiikan opiskelijat kokevat minäpystyvyytensä liikunnan opetuksen osa-alueilla ja eri liikuntaympäristöissä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko liikuntapedagogiikan opiskelijoiden minäpystyvyydessä eroja opintojen eri vaiheissa, ja onko liikunnan opetuksen osa-alueiden tai eri liikuntaympäristöjen minäpystyvyyksien välillä keskinäisiä yhteyksiä. Tutkimuksen kohderyhmä muodostui Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntapedagogiikan opiskelijoista, jotka olivat aloittaneet opintonsa vuosien 2018–2022 välillä (N=221). Tutkimus oli osa liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden opetusvalmiuksia ja osaamisen kehittymistä koskevaa tutkimusta. Tutkimus toteutettiin sähköisellä opiskelijan osaaminen ja valmiudet -kyselylomakkeella syksyllä 2022 liikuntapedagogiikan opintojen yhteydessä. Tutkimuskysely muodostui 44 väittämästä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan, miten luottavaisia he olivat kyvyistään suoriutua erilaisista liikunnan opettamiseen liittyvistä tehtävistä. Väittämiin vastattiin asteikolla 1–10. Tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 80,7 %. Tutkimusaineistoa analysoitiin kvantitatiivisesti yksisuuntaisella varianssianalyysillä sekä Pearsonin korrelaatiokertoimella. Aineiston kuvaamisen käytettiin lisäksi frekvenssejä, keskiarvoja, keskihajontaa sekä prosenttijakaumia. Tutkimuksen luotettavuutta tutkittiin Cronbachin alfa -kertoimella. Tutkimustuloksemme osoittivat, että opiskelijoiden minäpystyvyys oli korkein teknologian hyödyntämisen sekä oppilaiden taitotason huomioimisen osa-alueilla. Matalimmaksi minäpystyvyys koettiin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamisessa sekä arvioinnissa. Voimakkaimmat keskinäiset yhteydet löytyivät taitotason huomioimisen ja ohjeiden annon, sekä tieteellisen tiedon ja sisällön hallinnan kesken. Eri liikuntaympäristöistä minäpystyvyys koettiin korkeimmaksi vapaa-ajan pelien sekä palloilun opettamisessa, ja matalimmaksi erilaisten tanssien ja rytmiliikunnan opettamisessa. Ainoastaan rytmiliikunnan ja erilaisten tanssien välinen yhteys oli voimakas. Lisäksi uinti ja vesiturvallisuus oli liikuntaympäristöistä ainoa, joka oli kohtalaisesti yhteydessä kaikkien ympäristöjen kanssa. Korkeimmaksi minäpystyvyytensä liikunnan opetuksen osa-alueilla sekä eri liikuntaympäristöissä kokivat lähes aina kolmannen tai neljännen vuosikurssin opiskelijat, ja matalimmaksi puolestaan ensimmäisen tai toisen vuosikurssin opiskelijat. Tutkimustuloksemme osoittavat, että liikunnanopettajakoulutukseen voisi lisätä arviointitaitojen kehittämistä sekä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamiseen liittyviä sisältöjä. Lisäksi koulutuksessa voisi olla enemmän rytmiliikunnan ja erilaisten tanssien sisältöjä sekä opetusharjoitteluita. Opetusharjoittelut ovat tutkimusten mukaan tärkeässä asemassa tulevien liikunnanopettajien minäpystyvyyden kehittymiselle liikunnanopetuksessa.