Tutkimukseni tarkoitus oli kuvata tehostettuun henkilökohtaiseen oppilaanohjaukseen valikoituneiden nuorten kokemuksia ja käsityksiä itsestään koululaisina, tehostettuun oppilaanohjaukseen valikoitumisesta sekä perheen roolista valikoitumisessa ja nuoren koulunkäynnissä. Tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen tarjoaminen on lakimuutoksen kautta tullut koulutuksen järjestäjille velvoittavaksi ja ohjauksen tehostamisen tarpeen tunnistamisen käytännöt vaativat kehittämistä. Tämä tutkimus tuo kehitystyöhön nuoren näkökulmaa asiantuntijalausuntojen rinnalle. Tutkimusaineiston keräsin teemahaastatteluina joulukuussa 2022; haastattelin viittä tehostettuun oppilaan ohjaukseen valikoitunutta nuorta keskisuuresta eteläsavolaisesta yläkoulusta. Analyysin tein fenomenografisen lähestymistavan mukaisesti aineistolähtöisesti ja esittelin aineistosta nousevat merkityskategoriat, jonka jälkeen peilasin niitä teoreettiseen viitekehykseen. Tuloksista nousi esiin oppimisen pulmien ja kielivaikeuksien aiheuttamaa ohjauksen tarvetta, mutta odotetusti myös se ryhmä nuoria, jotka eivät ohjausta itse pyydä ja joita varten tehostetun ohjauksen tarpeen tunnistamisen käytäntöjä on kehitettävä. Jälkimmäisessä ryhmässä kehittymätön toimijuus ja motivaation puute nousivat keskeisinä nuorten kertomasta ja samalla vahvistui käsitys siitä, että nuoret eivät ole perheen tuen kannalta samanarvoisessa asemassa. Tulokset toivat esiin myös kouluviihtyvyystutkimuksissa esiintynyttä huolta nuoren kyvyttömyydestä nähdä omia onnistumisen mahdollisuuksiaan. Näihin puutteisiin suunnitelmallisella tehostetulla ohjauksella ja hyvällä moniammatillisella yhteistyöllä voidaan vaikuttaa.