Yliopistojen kielikäytänteet ja -ideologiat eivät elä tyhjiössä, vaan kytkeytyvät erilaisin kierteisin tavoin yhteiskunnan poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin kerrostumiin ja kehityksiin. Tarkastelen tässä artikkelissa näitä kerrostumia korkeakoulupolitiikan näkökulmasta: miten puhe ”kielestä” kytkeytyy näihin yhteiskunnallisiin teemoihin ja eri politiikkasektoreihin. Käytän kirjoituksessa ”kierrätettyjen diskurssien” käsitettä, jolla tarkoitan niitä historiallisesti muotoutuneita tapoja, joilla erilaisia kielipoliittisia puhetapoja nostetaan esille ja muunnellaan erilaisissa poliittisissa tilanteissa.