Tämän Pro Gradu- tutkielman aiheena on päihderiippuvuudesta toipuvien henkilöiden subjektiiviset kokemukset vertaistuesta Minnesota-hoitoa toteuttavassa Maivita Oy:n päihdehoitolaitoksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia merkityksiä kuntoutujat antavat vertaistuelle ja siihen olennaisesti liittyvälle yhteisölliselle hoidolle omissa kirjoituksissaan Minnesota-hoidon kehyksissä. Tutkimusaineisto koostuu viiden Maivita Oy:n jatkohoitoryhmässä olevan potilaan kirjoituksista. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja analysoin tutkimusaineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman kautta nousee esille tutkittavan kokemukset, tunteet ja ääni. Tutkimustulokset osoittivat vertaistuella olevan merkittävä rooli toipumisessa. Tutkimusaineisto osoitti selvästi, miten moni päihderiippuvuutta sairastava henkilö kokee ja tuntee voimakkaita huonommuuden, häpeän ja epäonnistumisen tunteita. Tutkittavat pitivät tärkeänä sitä, että heitä ymmärrettiin, ja että hoidossa olevat muut vertaiset hyväksyivät heidät juuri sellaisina kuin ovat. Tutkittavat kokivat ammattilaisen ja potilaan välisen luottamuksen kasvavan samalle tasolle asettumisella ja ei-tuomitsevalla asenteella. Toipuneet painottivat koko hoitoyhteisön merkitystä toipumisprosessissaan, mutta korostivat myös itsestä lähtevän motivaation merkitystä ja halua muuttua. Toipujat kuvaavat, miten he ovat kokeneet syyllisyyden ja häpeän tunteita salatessaan päihteidenkäyttöänsä ja epäonnistuneensa lopettamisyrityksissään. Tutkittavat kokivat saaneensa avun Minnesota-päihdehoidosta, ja he kuvaavat, miten oman tarinan kertominen muille vertaisryhmän jäsenille, ja muiden vertaisten tarinoiden kuunteleminen on ollut käänteentekevää heidän ajatusmallien muovautumiselle ja uuden elämän alulle. Toipujat kuvaavat vertaisryhmien tuoneen heille uusia näkökulmia ja taitoa omien kokemusten reflektointiin. Toipujat kuvaavat voivansa olla vertaisryhmissä omina itsenään, ilman kenenkään tuomitsemista ja arvostelua. Osa toipujista kertoi saaneensa vertaisryhmästä uusia, terveitä ihmissuhteita. Tutkimustulosten perusteella näen suomalaisen päihdehoitojärjestelmän keskeisenä haasteena sen, että vertaistoimintaan painottuva palvelumuoto on nykyisellään vähäistä, ja että päihderiippuvaiselle tarjottu hoito on pitkälti avokuntoutuksena tapahtuvaa hoitoa, ilman riittävää tuen intensiteettiä. Haasteena on myös päihderiippuvaisten moniongelmaisuus, jossa päihderiippuvuuden lisäksi on myös muita diagnooseja kuten jokin mielenterveydenhäiriö. Suomalaisen päihdehoitojärjestelmän aukkona tutkimukseni mukaan on eri ongelmien hoitaminen omissa yksiköissään, kun kaikkia ongelmia voisi potilaan kannalta mielekkäämmin hoitaa keskitetysti samassa yksikössä. Tutkimustulokset osoittavat, että päihderiippuvuuden hoidossa vertaistuella ja yhteisöllisellä hoidolla on merkittävä vaikutus toipumiseen. Toipumista ja riippuvuuden aiheuttamia monisyisiä ongelmia tukee tutkimusten mukaan tuki, joka on riittävän pitkäaikaista, intensiivistä ja vastavuoroista.