Johdanto. Fysiologista tutkimusta slopestylen akuuteista harjoitusvasteista on tehty vähän. Laji vaatii urheilijalta äärimmäistä taitoa, sekä fyysisiä ominaisuuksia, eikä sitä voi täysin verrata muihin samankaltaisiin lumilajeihin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on antaa kuvaa slopestylelaskijan kokemasta harjoituspäivän aikaisesta kuormituksesta ja pohtia mitkä menetelmät olisivat valmennuksen kannalta hyödyllisimpiä kuormituksen seurantaan. Yhtenä tavoitteena on myös luoda näkökulmia jatkotutkimusta varten.

Menetelmät. Tutkimuksessa 7 nuorta (19–22-vuotiasta) miestä suoritti kahtena päivänä 20 laskun mittaisen harjoituksen. Mitattuja muuttujia ennen harjoitusta olivat leposyke, palautuneisuuden tunne, lihasarkuuden tunne VAS janan avulla mitattuna, lepolaktaatti sekä seerumin testosteroni, kortisoli, myoglobiini- ja kreatiinikinaasiarvot. Harjoituksen aikana mitattiin sykettä, laktaattia 5 laskun välein sekä jokaisen laskun osalta koetun kuormituksen arvio (RPE) käyttäen 10-portaista RPE-asteikkoa. Ennen harjoitusta mitattujen muuttujien mittaus toistettiin harjoituksen jälkeen, ja näiden lisäksi kysyttiin koko harjoitusta arvioiva session RPE. Kolmantena päivänä suoritettiin alkumittausta vastannut seurantamittaus.

Tulokset. Harjoituksissa mitattu keskisyke vaihteli välillä 99–124 lyöntiä minuutissa ja maksimisyke välillä 160–195 lyöntiä minuutissa. Testosteronin ja kreatiinikinaasin osalta ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja minkään mittapisteiden välillä. Myoglobiinin ja kortisolin osalta havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia (p<0,05), kummankin osalta kolmessa eri tarkasteluvälissä. Muutoksen suunta vaihteli riippuen mitä väliä tarkasteltiin. Hormonaalisten ja lihasvaurion markkereiden sekä TRIMP (training impulse – harjoitus impulssi) ja RPE arvojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Tilastollinen merkitsevyys löydettiin TRIMP ja session RPE arvojen väliltä. Veren laktaattipitoisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia lepotilanteen ja kuormitustilanteen välillä. Lihasarkuudessa ja palautuneisuuden tunteessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta mittauspisteiden välillä.

Johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että slopestyle harjoitus saattaa aiheuttaa fysiologisesti merkittävää kuormitusta. Olisi siis suositeltavaa, että harjoittelua seurataan sopivia keinoja käyttäen. Esimerkiksi RPE seuranta, TRIMP ja koetun kuormittuneisuuden seuranta voisivat olla yksinkertaisia, mutta hyödyllisiä keinoja seurata harjoituskuorman määrää. Eri menetelmiä on kuitenkin tutkimuksen kaltaisella pienellä otannalla vaikea analysoida, ja jatkotutkimusta tarvitaan etenkin pidemmällä aikaikkunalla ja tarkemmin harjoituksen sisältö määrittäen.