Naispuoliset ekspatriaatit ovat jo jonkin aikaa olleet aliedustettuina ekspatriaattitutkimuksessa, sillä heitä esiintyy vielä niukasti kansainvälisissä tehtävissä miehiin verrattuna (Bastida, 2018). Syitä tähän on tutkittu pitkään ja alkuperäisiä esteitä naisten kansainväliseen liikkuvuuteen on jo murrettu. (Adler, 1987). Tämä tutkimus pyrkii täydentämään aikaisempaa tutkimusta ymmärtämällä paremmin eri ominaisuuksien, kuten demografisten-, sosio-ekonomisten- sekä verkostojen vaikutusta itseohjautuvien naisekspatriaattien kansainväliseen liikkuvuuteen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on myös näiden naisten aiempi kokemus sekä koulutustausta. Tutkimus on rajattu koskemaan yksinomaan itseohjautuvia naisekspatriaatteja, sillä he eivät usein saa yhtä kattavaa tukea kuin perinteiset ekspatriaatit saavat. Tämän tutkimuksen tutkimuspanos on tärkeä, sillä naispuoliset ekspatriaatit ovat edelleen vähemmistössä verraten miesekspatriaatteihin. Siksi on tärkeää ymmärtää heidän heidän kansainvälisen liikkuvuuden keinot, motiivit sekä aikeet hakeutua kansainvälisiin tehtäviin. Kuten Bastida (2018), huomauttaa, kansainvälisen kokemuksen lisääntymisen myötä, erityisesti naiset voivat edistää mahdollisuuksiaan pyrkiä korkeampiin johtotehtäviin, joka on tasa-arvon ja nykyaikaisen liiketoiminnan kannalta tärkeä aihe. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta eri kansallisuutta omaavaa itseohjautuvaa naisekspatriaattia Luxembourgissa. Haastatteluissa keskusteltiin eri ominaisuuksista, kuten inhimillisestä pääomasta, demografisista ominaisuuksista sekä verkostoista ja siitä miten nämä vaikuttavat näiden naisten kansainväliseen liikkuvuuteen. Haastattelujen perusteella, erityisesti koulutusta pidettiin tärkeänä kansainvälisen liikkuvuuden kannalta. Kansainvälisesti suuntautuneen koulutuksen merkitys korostui tärkeänä vaikuttajana kun taas koulutus joka ei tue kansainvälistymistä millään muotoa, asetti rajoitteita kansainväliselle liikkuvuudelle. Muita tärkeitä tutkimuksessa havaittuja ominaisuuksia olivat sukupuoli, kansallisuus sekä verkostot. Sukupuolen kohdalla viitattiin sukupuolten epätasaiseen jakautumiseen tietyllä alalla sekä tietyissä rooleissa organisaatioissa joka koettiin lannistavana. Kansallisuudella taas oli vaikutuksia erityisesti ennakkoluuloihin sekä koettuun rasismiin, jolla on kielteisiä vaikutuksia kansainväliseen liikkuvuuteen. Verkostot, kuten perhe ja kollegat, voivat tukea kansainvälistä liikkuvuutta ja edistää sen saavutettavuutta etenkin itseohjautuville ekspatriaateille joilla ei ole aikaisempaa kansainvälistä kokemusta. Tutkimuksen perusteella voidaan tuoda esiin kehityskohteita erityisesti koulutusorganisaatiolle, yrityksille sekä valtiollisille tekijöille siitä, kuinka nämä voivat paremmin tukea, luoda ja ylläpitää itseohjautuvien ekspatriaattinaisten kansainvälistä liikkuvuutta. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin, jotta voidaan keskustella siitä, kuinka erilaiset ominaisuudet vaikuttavat itseohjautuviin naisekspatriaattien kansainväliseen liikkuvuuteen kokonaisvaltaisemmin eri maantieteellisissä ympäristöissä. Tutkimuksen kirjoittaja olettaa, että tiettyjen ominaisuuksien suhde kansainväliseen liikkuvuuteen vaihtelee eri yhteyksissä ja maantieteellisissä ympäristöissä.