Kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten asumissosiaalityö tukee vankilasta asunnottomaksi vapautuneita ja miten asunnon saanti vaikuttaa vapautuneen elämänkulkuun. Suomessa vankilasta vapautuneet vangit ovat yliedustettu ryhmä asunnottomuuden tilastoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa erityisesti rikosseuraamustaustaisten asunnottomien kanssa tehtävään asumissosiaalityöhön ja siitä, miten laajoja vaikutuksia asunnon saamisella on rikostaustaisten tulevaisuuden näkymiin.

Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista, yhdestä lisensiaatintutkimuksesta sekä yhdestä akateemisesta väitöskirjasta. Tutkimuksista neljä on suomenkielistä sekä kaksi on kansainvälistä julkaisua, jotka sisältävät kuvauksia vankilasta vapautuneille kohdistetusta asunnottomuustyöstä sekä asunnon merkityksistä.

Tutkimustulosten mukaan asumissosiaalityö tukee vankilasta asunnottomaksi vapautuneita kokonaisvaltaisesti asunnottomuuden ehkäisemiseksi. Vankilasta vapautuneiden ensisijainen tuen tarve kohdistuu asunnon hankintaan. Asunnon pysyvyyttä pyritään edistämään tukemalla käytännön asioissa ja suuntaamalla katse tulevaisuuteen psykososiaalisen tuen avulla. Asunnottomuustyössä riittävä ammatillisuus ja hyvä yhteistyö toimijoiden kesken on tärkeää vankilasta vapautuneen elämäntilanteen edistämisessä. Oman asunnon avulla vankilasta vapautuneen on mahdollista elää tavanomaista arkea ja rakentaa uudenlaista identiteettiä, mitkä edistävät rikollisuudesta irtaantumista.

Asumissosiaalityöllä on paikkansa palvelujärjestelmässä, sillä sen avulla vankilasta asunnottomaksi vapautuneita pystytään tukemaan riittävällä intensiteetillä. Asumissosiaalityössä ammatillisuuden ylläpitäminen ja hyvä yhteistyö eri toimijoiden kesken ovat edellytys laadukkaan ja vaikuttavan työn toteuttamiselle. Oma asunto vaikuttaa siihen, miten entinen vanki määrittelee itseään ja miten yhteiskunta ottaa vankilahistorian omaavan henkilön vastaan.