Tässä tutkielmassa tarkastelen Monika Fagerholmin romaanin narratiivin rakentumista luonnollisen narratologian ja tekstin tilallisen muodon näkökulmista. Kohdeteoksen analyysin lisäksi vertailen ja rinnastan valittujen teorianäkökulmien tarjoamia työkaluja fragmentaarisen kertomuksen yhtenäistämisessä ja teoksen entiteetin hahmottamisessa.

Tutkimukseni esittää, kuinka sekä luonnollinen narratologia että tekstin tilallisuuden teoria korostavat lukijan aktiivista roolia narratiivin yhtenäistämisessä ja kertomuksellistamisessa. Teorianäkökulmien soveltaminen pirstaleisen romaanin analyysiin auttaa muodostamaan merkityksellistä ja ymmärrettävää kokonaisuutta, vaikka kerronnan perinteisiä konventioita on kohdeteoksessa venytetty ja rikottu ennakkoluulottomasti.