Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa Suomessa väkivallan tekijöiden ja väkivallan kokijoiden puhetta parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa monipariskuntaryhmässä. Tekijöiden kohdalla havainnoimme selonteon keinoja, joita he käyttivät puhuessaan omasta väkivallan käytöstä ja sen seurauksista. Lisäksi tarkastelimme kokijoiden osallistumisen tapoja eli heidän verbaalista aktiivisuuttaan sekä oma-aloitteisesti ja/tai toistuvasti ryhmässä esiin tuomia puheen teemoja. Tutkimuksemme aineisto koostui monipariskuntaryhmän videoiduista tapaamisista. Ryhmä oli osa Kuopion seudun mielenterveysseuran Hyvä Mieli ry:n Turvallinen perhe -hanketta. Tarkastelimme diskurssianalyysiä hyödyntäen kolmea ryhmään osallistunutta pariskuntaa. Väkivallan tekijöiden ja kokijoiden puhetta on tärkeää tutkia, jotta monipariskuntaryhmän kontekstissa voidaan tarjota toimivaa ja turvallista hoitoa parisuhdeväkivallan lopettamiseksi. Havaitsimme, että väkivallan tekijät käyttivät monipariskuntaryhmässä useita selonteon keinoja puhuessaan omasta väkivallan käytöstä ja sen seurauksista. Tekijöiden puheessa tuli esiin väkivallan minimoimista, vastuun siirtämistä väkivallan kokijalle, omien vaikutusmahdollisuuksien vähentymistä sekä väkivallan käytön järkeistämistä. Tarkastellessamme väkivallan kokijoiden osallistumista havaitsimme, että verbaalinen aktiivisuus vaihteli yksilöllisesti. Kokijoiden puheissa esiin nousseet teemat olivat väkivallan ennakointi ja vastuunotto siitä, positiiviset muutokset parisuhteessa, lapseen kohdistuva väkivalta, itsensä syyttäminen väkivallasta, eron pohtiminen ja kielteiset tunteet. Tuloksemme tarjoavat uutta tietoa monipariskuntaryhmästä parisuhdeväkivallan hoidossa. Tutkimuksemme antaa myös viitteitä siitä, että väkivallan tekijät tarjoavat moninaisia selonteon keinoja omasta väkivallan käytöstä ja sen seurauksista puhuessaan. Lisäksi tutkimuksemme antaa viitteitä siitä, että väkivallan kokijat osallistuvat vaihtelevasti ryhmän keskusteluun. Tutkimuksemme tuloksien perusteella vaikuttaisi siltä, että väkivaltaa kokeneet uskaltavat tuoda ryhmässä esiin myös väkivallan tekijään ja parisuhteeseen kohdistuvia negatiivisia ajatuksia ja tunteita.