Äänestys- ja puolueaktiivisuuden heikkeneminen on ollut länsimaisten demokratioiden yhteinen huoli jo pitkään. Myös kansalaisten luottamus poliitikkoihin on vähentynyt monissa maissa. Näitä kehityskulkuja on kutsuttu poliittisen osallistumisen ja demokratian kriisiksi. Ratkaisuja on hallinnon taholta etsitty kehittämällä uusia osallistumistapoja, ja kansalaiset ovat uuden teknologian tukemana luoneet niitä itse.

Kansalaisten yhteydenotto hallitsijoihin ja poliitikkoihin on vuosisatojen ajan tunnettu ilmiö. Se tunnistetaan määritelmissä yhtenä niin kutsutun institutionaalisen poliittisen osallistumisen indikaattorina kansalaisten omiin ilmoituksiin perustuen. Ilmiön sisältöä, sitä, mitä kontaktin ottaminen käytännössä tarkoittaa, ei sellaisenaan ole juurikaan tutkittu Suomessa tai kansainvälisesti.

Tämän tutkielman tavoitteena on nostaa esille ministeriöihin saapuvat kansalaiskirjeet, antaa tietoa niiden määrästä ja kuvata niiden sisältöä. Tutkielmassa vastataan kysymyksiin mitkä ovat kansalaiskirjeiden mahdollisuudet toimia poliittisen osallistumisen muotona, ja millä ehdoin niitä voidaan käyttää poliittisen osallistumisen ja demokratian tutkimisessa. Tutkielman empiirisenä aineistona on ministeriöihin ja ministereille 1.1.– 30.6.2020 saapuneiden kirjeiden rekisteritiedot kahdestatoista ministeriöistä. Analyysissä on laadullinen ote, ja osana tulosten raportointia testataan kahta arviointikehikkoa kansalaiskirjeiden poliittisen osallistumisarvon määrittämiseksi.

Tarkastelujakson aikana ministeriöihin ja ministereille saapui 12 500 kirjettä, joista suurin osa covid-19 –pandemian hoidon kannalta keskeisimpiin ministeriöihin. Kirjeiden sisällöt vaihtelevat ministeriön toimialan mukaan ja niissä näkyy pandemian vaikutus. Kirjeillä ilmaistaan poliittisia mielipiteitä ja ehdotetaan ratkaisua niin akuutteihin kuin pitkäkestoisempiinkin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kansalaiskirjeet ovat poliittista kommunikaatiota, jotka toimivat väylänä poliittiselle osallistumiselle. Kansalaiskirjeiden mahdollisuus toimia osana kaksisuuntaista vuorovaikutusta tukisi niiden vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon ja siten vahvistaisi niiden merkitystä poliittisen osallistumisen keinona.