Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Suomessa suhtaudutaan luomuun vuosien 2015–2020 välisenä aikana. Tutkimuksessa tarkastelen millaisia teemoja Maaseudun Tulevaisuuden ja Käytännön Maamiehen artikkeleiden keskusteluista nousee esille. Tutkimuskysymyksen lisäksi pohdin tutkielmassa luomua sen historian kontekstissa sekä millaisella politiikalla luomua on toteutettu ja kuinka sitä voisi toteuttaa tulevaisuudessa. Tutkimuksen aineiston muodostavat Maaseudun Tulevaisuuden ja Käytännön Maamiehen kirjoitukset vuosilta 2015– 2020, joista olen valinnut tutkimuksen aineiston. Lopullinen tutkimusaineisto koostuu 67 artikkelista, joista Maaseudun Tulevaisuudesta on 61 artikkelia ja Käytännön Maamiehestä 6 artikkelia. Analysoin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Aineistosta löytyi eniten artikkeleita, jotka käsittelivät ympäristön ja ilmastonmuutoksen, talouden, sekä byrokratian teemoja. Käsittelen analyysiluvuissa näitä teemoja ja asetan ne vuoropuheluun teorialukujen kanssa. Tutkimani ilmiö näyttäytyy aineistoni valossa painottuen suomalaiseen maatalouteen ja sen tulevaisuuden haasteisiin. Olen jäsennellyt ja tulkinnut luomua ympäristön ja ilmastonmuutoksen, talouden ja byrokratian kontekstissa ja pyrkinyt löytämään vastauksen tutkimuskysymykseeni, miten luomuun suhtaudutaan Suomessa vuosien 2015–2020 välisenä aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luomuun suhtaudutaan Suomessa tulevaisuuden mahdollisuutena sekä ratkaisuna elintarvikejärjestelmän erilaisiin haasteisiin. Luomun rinnalle on noussut myös muita potentiaalisia viljelymenetelmiä, joissa on samanlaisia ominaisuuksia luomutuotannon kanssa. Luomutuotantokeskustelusta löytyi myös luomua kyseenalaistavia piirteitä, jotka liittyivät sertifikaattiin ja globaaleihin haasteisiin. Luomututkimusta olisi hyvä olla enemmän, että saataisiin ajankohtaista informaatiota asiasta. Tärkeäksi asiaksi tutkimuksessa nousivat politiikkatoimet ja niiden suunnittelu niin, että elintarvikejärjestelmä kehittyisi kestävästi jokaisella sektorilla.