Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan taiderikollisten kertomia valheita taideväärennöstoiminnan vaiheista. Aineistona toimii Keskusrikospoliisin tutkiman FAKE-taideväärennösvyyhdin esitutkintapöytäkirjat, joita analysoidaan narratiivisen analyysin keinoin. Tutkielmassa selvitetään, millä tavoin rikoksesta epäillyt henkilöt pyrkivät todentamaan syyttömyyttään sekä sitä, millä tavoin eri henkilöiden samoista tapahtumista kertomat narratiivit eroavat toisistaan.

FAKE-esitutkintamateriaalissa kuvatut rikostapaukset ovat tapahtuneet vuosien 2004–2013 välisenä aikana. Kyseinen rikoskokonaisuus on hyvin laaja, mistä johtuen aineistoksi rajattiin ainoastaan sellaiset pöytäkirjat, joissa käsitellään lempääläisen kuvataiteilijan Veli Sepän tekemiä Reidar Särestöniemi -väärennöksiä. Tutkimusaineisto on jaettu Helsingin ja Sisä-Suomen haaroihin, joista Salla Salmela analysoi Helsingin ja Henna Heikkinen Sisä-Suomen haaran esitutkintapöytäkirjoja.

Tutkielma edustaa narratiivista tutkimusta ja analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä narratiivista sisällönanalyysiä. Tutkimusprosessin aikana aineistosta etsittiin siellä eniten esiintyviä syyttömyyden todentamisen keinoja. Lisäksi toisistaan eroavia narratiiveja vertailtiin keskenään. Teemoittelu ja vertailu tutkimuksellisina lähestymistapoina täydentävät toisiaan ja luovat analysoitavista rikostapauksista eheän kokonaiskuvan.

Tutkielman tuloksista on nähtävissä, kuinka hajanaista ja epäorganisoitua suomalainen taidekauppa voi olla. Siinä esiintyy usein epävirallisia käytänteitä, kuten kauppakirjojen puutetta ja epämääräistä rahaliikennettä. Myytävien taideteosten aitous jää usein tarkastamatta ja vastuuta väärennösten kauppaamisesta vältellään viimeiseen asti. Sääntöjen ja käytäntöjen epävirallisuus ja pahimmassa tapauksessa puute mahdollistavat taidekaupan yhteydessä tapahtuvan rikollisen toiminnan.

Taideväärennökset ovat uhka sekä taiteen arvolle että suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Analyysin yhteydessä löydettyjen syyttömyyden todentamisen keinojen sekä valheellisten narratiivien tunnistaminen lisää tietoisuutta suomalaisen taidekaupan epäkohdista.