Tietoverkoissa suoritettava kybertiedustelu on yksi uusimmista tiedustelun tiedonhankintalajeista. Sen merkitys on kasvanut entisestään COVID-19-pandemian aikana, kun matkustusrajoitteet ovat vaikeuttaneet perinteistä henkilötiedustelua. Samalla etätöiden lisääntyminen ja jopa poliittisen päätöksenteon siirtyminen tietoverkkoihin ovat kasvattaneet hyökkäyspinta-alaa. Eniten Suomeen tiedustelua kohdistavia valtioita, niin kybertoimintaympäristössä kuin sen ulkopuolella, ovat Venäjä ja Kiina. Näiden valtioiden kyberkyvykkyyksien kehitystä on kuitenkin tutkittu niukasti. Tämän pro gradu -tutkielman päätutkimuskysymys käsittelikin näiden valtioiden sotilastiedusteluorganisaatioiden käyttämien kybermenetelmien kehitystä. Tutkimusilmiötä tarkasteltiin vuoden 2004 ja vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen välisellä ajanjaksolla. Ennen varsinaista tutkimusvaihetta tarkasteltiin kybertiedustelun ja siihen keskeisesti liittyvien käsitteiden määritelmiä sekä kybertoimintaympäristön erityispiirteitä. Lisäksi havaitut menetelmät asetettiin valtiokohtaisille aikajanoille. Päätutkimuskysymystä käsiteltiin aineistolähtöisen grounded theory -metodologian induktiivisdeduktiivisen koulukunnan avulla. Menetelmä soveltui tutkimusilmiön tarkasteluun hyvin, sillä aiheesta ei ollut juurikaan aikaisempaa akateemista tutkimusta. Aineistona käytettiin tietoturvaa tutkivien organisaatioiden, ensisijaisesti tietoturvayritysten, julkaisuja. Tutkielmassa havaittiin, että menetelmien taustalla on tietoinen kehitystyö, joka voi pohjautua täysin valmiiden työkalujen käyttöön, valmiiden työkalujen muokkaamiseen tai täysin omien työkalujen luomiseen. Kehitystyö voi olla luonteeltaan järjestelmällistä ja pitkäjänteistä tai opportunistista. Tutkielmassa kehitettiin teoreettinen viitekehys, jossa hahmotellaan kehitystyöhön vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää vastatiedustelutoiminnan kehittämisessä Venäjän ja Kiinan kybersotilastiedustelua vastaan sekä tulevan tutkimuksen pohjana.