Tutkielmassani käsittelen Paula Norosen teosta Supermarsu ja lasten valtakunta. Analysoitava teos on lapsille suunnattua kirjallisuutta ja se on julkaistu vuonna 2016. Teos on osa Supermarsu-kirjasarjaa.

Tutkielmani laajempana tarkastelunäkökulmana toimii huumori, jonka olen tarkemmin rajannut absurdiin huumoriin ja parodiaan. Tutkin absurdia huumoria tarkastelemalla sitä millaisin keinoin tai miten teos sitä synnyttää. Lähestymistapani parodiaan on tarkastella teoksen parodista puolta sekä koko teosta parodiana. Analysoin aineistoa näistä näkökulmista samalla hyödyntäen analyysini pohjalla huumorin inkongruenssiteoriaa. Tutkimusmenetelmäni on teorialähtöinen ja muodoltaan laadullinen. Hyödynnän tutkielmassani taustakirjallisuutta sekä tutkimusta huumorin ja lastenkirjallisuuden aloilta. Tutkielmani käsitteelliset lähtökohdat tiivistyvät käsitteisiin huumori, inkongruenssiteoria, absurdi sekä parodia.

Teoksen absurdi huumori jakautuu kolmeen luokkaan: kommelluksiin, kummalliseen ja mahdottomaan. Teoksessa esiintyvä absurdi huumori perustuu lähes aina inkongruenssiin odottamattomuuteen. Teoksen absurdissa huumorissa korostuu konteksti, ja huumori syntyy usein yksittäisen tilanteen odottamattoman asetelman kautta. Absurdin huumorin syntymisessä hyödynnetään myös toistoa. Tilanteiden absurdius syntyy joko kirjan hahmojen reaktioiden tai lukijan omien havaintojen kautta. Teoksessa esiintyvä parodia hyödyntää lisäksi paljon intertekstuaalisuutta.

Parodiaa syntyy teoksen kokonaisasetelman (supersankariparodia) kautta, mutta se näkyy myös yksittäisissä tekstikohdissa (media, sananlaskut, aikuisuuden diskurssit). Parodia näkyi tekstissä laajana läpi tekstin näkyvänä ilmiönä. Teoksessa esiintyvä parodia syntyy lähinnä siirtämällä tuttu asia uuteen kontekstiin tai muokkaamalla sitä, jolloin huumorin syntymisessä näkyy myös inkongruenssin hyödyntäminen. Parodian kategoriassa hyödynnetään paljon myös kaksoisyleisön puhuttelua.