Tämä tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa haastateltiin viittä aineenopettajaa fysiikan opetuksen eriyttämisestä yläkoulussa. Lisäksi tutkimuksessa havainnoitiin yhden haastatteluun osallistuneen opettajan oppitunteja toiminnallisessa termospulloprojektissa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä analyysillä, jossa litteroituun aineistoon tutustuttiin lukemalla ja tekemällä aineistosta tiivistelmä, josta nousi esille keskeiset alustavat aiheet. Näistä aiheista muodostettiin teemoja, joita tyypiteltiin kussakin teemassa käsiteltyjen aiheiden avulla. Havainnoiduilla oppitunneilla kirjoitettujen muistiinpanojen sekä teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin fenomenologisella analyysilla, jonka jälkeen kirjoitettiin kuvaus havainnoinnista kokonaisuutena.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua eriyttämiseen ilmiönä, selvittää opettajien käsityksiä ja kokemuksia eriyttämisestä sekä sitä, millä tavalla opettajat eriyttivät fysiikan opetusta ja millä tavoin tämä näkyi oppitunneilla. Tutkimuksessa opettajilla oli monia eri keinoja eriyttää opetusta erilaisissa tilanteissa. Opettajat kuitenkin painottivat opetuksen eriyttämistä alaspäin ja kokivat sen tärkeämmäksi kuin ylöspäin eriyttämisen. Lisäksi opettajilla oli eroja siinä, miten he käsittivät eriyttämisen, sillä osa opettajista käsitti eriyttämisen laajasti oppilaiden yksilöllisyyden huomioimisena oppitunneilla, kun taas osa käsitti eriyttämisen varsin suppeasti vain tehtävien helpottamisena ja monipuolisina opetusmenetelminä. Eriyttämistä tehtiin kokeellisessa työskentelyssä, koetilanteessa sekä opettajajohtoisessa opetuksessa runsaasti. Kuitenkin erilaisten tilojen hyödyntäminen, oppilaan omaan tahtiin etenemisen mahdollistaminen ja erilaisten materiaalien käyttäminen oli vähäistä.