Sosiaalisten verkostojen kautta tapahtuvaa epämuodollista rekrytointia on tyypillisesti pidetty kustannustehokkaana tapana rekrytoida henkilöstöä. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystämme sosiaalisten verkostojen hyödyistä rekrytoinnissa. Tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan suomalaisen rakennusalan kontekstissa. Ensisijainen huomio on kiinnitetty työnantajien muodostamiin sosiaalisiin verkostoihin. Tutkimusasetelma muodostuu kahdesta tutkimuskysymyksestä. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tarkastellaan, kuinka rakennusalan rekrytoijat suhtautuvat sosiaalisten verkostojen kautta tapahtuvaan epämuodolliseen rekrytointiin. Toisena tutkimuskysymyksenä tarkastellaan, miten ja miksi sosiaalisia verkostoja hyödynnetään käytännön rekrytointityössä. Tutkimus toteutetaan laadullisesti painotettuna monimenetelmätutkimuksena. Ensisijaisena aineistona analysoidaan kahdeltatoista rakennusalan rekrytoijalta kerättyä teemahaastatteluaineistoa. Ensisijaisen aineiston lisäksi tutkimuksessa analysoidaan täydentävää, määrällisiä ja laadullisia elementtejä sisältävää survey-kyselyaineistoa. Aineiston ja teorian suhde on tutkimuksessa perusteltu Layderin adaptiivista lähestymistapaa soveltaen. Laadullisen aineiston analyysi toteutetaan grounded theory-metodologiaa hyödyntämällä. Määrällisen aineiston analyysi toteutetaan tilastollisilla analyysimenetelmillä. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että rakennusalan rekrytoijat kokevat sosiaalisten verkostojen kautta vastaanotetun informaation luotettavaksi ja kustannustehokkaaksi. Sosiaalisten verkostojen kautta on mahdollista vastaanottaa sellaista rekrytointia tukevaa informaatiota, jota muilla rekrytointimenetelmillä ei ole välttämättä mahdollista saada. Rekrytointia tukevaa informaatiota vastaanotetaan tyypillisimmin omalta henkilöstöltä, toiseksi eniten yhteistyökumppaneilta. Määrällisen aineiston analyysi osoittaa, että eri kokoiset yritykset hyödyntävät sosiaalisia verkostojaan eriävin tavoin. Pienet ja keskisuuret yritykset hyödyntävät sosiaalisia verkostoja rekrytoinnissaan monipuolisemmin. Suurissa yrityksissä sosiaalisten verkostojen aktivointiin tähtäävän vinkkipalkkiojärjestelmän käyttäminen on pk-yrityksiä yleisempää. Tulokset antoivat näyttöä siitä, että sosiaalisten verkostojen aktivointiin käytetyt toimet voivat edesauttaa rekrytoijaa hyödyntämään sosiaalisissa verkostoissa vallitsevaa informaatiohyötyä. Ensisijaisten tutkimuskysymysten ohessa huomattiin, että rakennusalan työnantajien muodostamissa sosiaalisissa verkostoissa vallitsee sosiaalisin sanktioin vahvistettuja normatiivisia käsityksiä toivottavasta ja ei-toivottavasta rekrytointitoiminnasta. Tulosten tulkinta sosiaalisen pääoman teorian valossa osoittaa, että työnantajien sosiaalisissa verkostoissa vallitsee jaettua sosiaalista pääomaa.