Tämä maisteritutkielma tutkii opettajien ja opettajaopiskelijoiden näkemyksiä englannin opettamisen naisvaltaisuudesta. Opettamisen naisvaltaisuus on länsimaissa tunnistettu ja tutkittu ilmiö, mutta usein aiheen keskusteluilmapiiriä leimaa huolestunut suhtautuminen feminisaatioon niin oppilaiden, kuin opetuksenkin kannalta. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on selvä aukko, ja myös kansainvälistä tutkimusta juuri opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta on vähäisesti.

Tässä pääosin laadullisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitä mieltä englannin opettajat (n=89) ja opiskelijat (n=50) ovat englannin opettamisen naisvaltaisuudesta. Heitä pyydettiin myös antamaan syitä sille, miksi Suomessa englannin opettajina naisia on merkittävästi miehiä enemmän ja lisäksi selvitettiin, mikä merkitys englannin opettajan sukupuolella on osallistujien mielestä. Aineiston keruussa käytettiin Webropol-kyselyä, joka lähetettiin Jyväskylän yliopiston englannin opettajaopiskelijoille, sekä englannin opettajille ympäri Suomea. Kysely koostui sekä suljetuista, että avoimista kysymyksistä. Kyselyn lisäksi tutkimus koostuu kahden yliopisto-opiskelijan ja kolmen opettajan yksilöhaastatteluista, jokainen heistä oli myös vastannut kyselyyn. Aineisto analysoitiin pääosin laadullisen sisällönanalyysin avulla, mutta kyselystä saatua dataa muutettiin myös määrälliseen muotoon.

Tulokset osoittavat, että opettamisen naisvaltaisuus nähdään edelleen ongelmallisena, tilanteena, joka olisi hyvä muuttaa niin, että miehiä ja naisia olisi sama määrä opettajina. Silti sekä opiskelijoille että opettajille sukupuolijaon tasoittamisessa tuntui olevan kyse ennen kaikkea monimuotoisuuden lisäämisestä kouluihin. Annetut syyt miesten vähyyteen alalla vaihtelivat, mutta eniten uskottiin kiinnostuksen kohteiden, opettamisen arvostuksen vähyyden, palkan ja yleisten odotusten vaikuttavan feminisaatioon. Tutkimuksesta kävi ilmi, että sekä miehet ja naiset että opettajat ja opiskelijat pitivät eri syitä tärkeinä. Kyselyn perusteella osallistujat eivät pitäneet juuri englannin opettajan sukupuolta merkittävänä, mutta yleisemmin opettajan ammatissa etenkin miehet uskoivat opettajan sukupuolen olevan tärkeä. Etenkin haastatteluissa korostui, että naisopettajat pelkäävät syrjintää työnhaussa miesten vähyyden vuoksi. Kuitenkaan englannin kielen opettamista itsessään ei koettu feminiiniseksi ammatiksi.

Lisätutkimusta aiheesta olisi suotavaa tehdä vielä laajemmalla osallistujamäärällä ja osallistujilla useammista eri oppiaineista. Lisäksi etenkin opettajankoulutuksen roolista feminisaatiokeskustelussa olisi tarpeellista saada tietoa.