Tämä tutkielma jatkaa amerikkalaisen sosiolingvistisen tutkimuksen ja lingvistisen antropologian perinnettä ottaessaan tutkimuksen kohteeksi kieli-ideologiat. Kieli-ideologiat ovat jaettuja uskomuksia kielistä ja niiden puhujista. Aksentti-ideologia näkyy siinä, miten aksenteista puhutaan, miten niitä arvioidaan ja arvostellaan. Ideologioita vahvistetaan ja haastetaan jokapäiväisessä kielenkäytössä. Aksentinhäivytystä tarjotaan Yhdysvalloissa ei-syntyperäisille englannin kielen puhujille. Tavoitteena on muokata puhujan aksentista mahdollisimman amerikkalainen, häivyttäen puheesta syntyperäiset piirteet. Jokapäiväinen syrjintä vieraita aksentteja kohtaan, työmarkkinoiden kilpailuhenkisyys sekä aksenttien negatiiviset representaatiot mediassa ajavat ihmisiä näille kursseille, joiden tavoitteena on täydellinen kielellinen integraatio. Internetissä aksentinhäivytyskursseja markkinoivat kymmenet eri yritykset ja yliopistot. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat aksenttikurssien nettisivut, joita analysoidaan diskurssianalyysin keinoin. Kurssien markkinoinnissa hyödynnetään strategioita, jotka pohjaavat ideologioihin kielistä ja niiden puhujista. Näiden strategioiden keskiössä on se, miten eri aksentteja kuvataan, eli aksenttien ideologiset representaatiot. Ihanteellinen aksentti, eli amerikanenglannin mahdollisimman standardoitu muoto, kuvataan neutraalina epäaksenttina, joka on paitsi arvostetuin kommunikaation muoto, myös tehokkain tapa saada viesti perille. Sen puhujat ovat älykkäitä, sillä he ymmärtävät tämän vaikean kielimuodon eri vivahteet. Yksikielisyyden ihanne näkyy siinä, että ideaalin kielimuodon kuvataan sopivan joka tilanteeseen, arkipäivän keskustelusta kansainväliseen työseminaariin. Ei-natiivit aksentit esitetään esteinä kommunikaatiolle. Puhujan esitetään olevan yksin vastuussa kommunikaation onnistumisesta, vaikka todellisuudessa kuuntelijalla on yhtä suuri vastuu siinä, meneekö viesti perille. Aksenttikursseja tarjotaan kliinisessä ympäristössä, muiden puheongelmien ympäröimänä, mikä saa aksentin vaikuttamaan vakavalta häiriöltä. Kursseilla tuputetaan kulttuuritietoutta ja pragmatiikkaa ääntämisopin lomassa, mikä saa ei-natiivit puhujat vaikuttamaan tietämättömiltä. Laajemmalla tasolla aksenttien representaatiot kytkeytyvät standardi-ideologiaan, yksikielisyyden ideologiaan, nationalismiin, ja Yhdysvaltain kilpailuhenkiseen työkulttuuriin, jota globalisaatio on osaltaan ollut luomassa. Tällaiset representaatiot paitsi ylläpitävät vanhoja ideologioita, ovat myös omalta osaltaan luomassa maailmaa, jossa monikielisyys ja monikulttuurisuus nähdään haittana, ei rikkautena.