Monimenetelmällistä tutkimusta koskeva keskustelu pohjautuu usein laadullisen ja määrällisen lähestymistavan dikotomiseen vastakkainasetteluun. Lähestymme analyysissamme monimenetelmällistä tutkimusta sen sijaan integraation näkökulmasta. Monimenetelmälliseen tutkimukseen liittyy aina eri tyyppisten aineistojen ja menetelmien yhdistämistä, mutta ei välttämättä varsinaista integraatiota. Tässä tekstissä tarkastelemme nimenomaan integraatiota monimenetelmällisen tutkimuksen strategiana. Aloitamme tarkastelumme monimenetelmällisen tutkimuksen määrittelyistä ja suhteesta laadulliseen ja määrälliseen lähestymistapaan. Keskustelemme erilaisista integraation ymmärrystavoista, kuten analyyttisesta integraatiosta, teoreettisesta integraatiosta ja integraatiosta praktisena suhteena. Integraatioon pyrkivä monimenetelmällinen tutkimus edellyttää tutkijoilta valmiutta reflektoida ja eksplikoida laadullisten ja määrällisten aineistojen väliseen suhteeseen liittyviä menetelmällisiä ratkaisuja ja monimenetelmällisyyden käyttötarkoitusta. Erityisesti holistista ymmärrystä tavoittelevaa ja ”pirullisten ongelmien” selvittelyyn tähtäävää monimenetelmällistä tutkimusta tekevien olisi hyvä tuntea erilaisia integroivia tutkimuskäytäntöjä ja niiden suhdetta monimenetelmällisyyden perusteluihin. Esitämme, että metodisen kehittelyn jatkohaaste on tuoda aiempaa paremmin näkyviin integroivia strategioita ja erityisesti niiden mikrotasoa: sitä käytännön prosessia, jossa erilaiset aineistot tuodaan yhteen tiettyä tarkoitusta varten.