Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia Basel-säädösten vaikutusta pankkijärjestelmän systeemiseen riskiin. Tutkielman alkupuolella tarkasteltiin Basel-säädöksiä, joiden avulla säädellään pääasiassa pankkien pääoman määrää ja laatua. Kirjallisuuden perusteella tarkasteltiin säädösten vaikutuksia talouteen, esiteltiin systeemisen riskin eri määritelmiä sekä mittareita ja tarkasteltiin sitä, voidaanko Basel-säädöksillä hallita systeemistä riskiä. Aineisto koostui FTSE Eurooppa ja FTSE Euroopan pankit -kokonaistuottoindekseistä.

Aineiston pohjalta määriteltiin viisi eri kriisiperiodia, jotka otettiin analyysissa huomioon. Systeemisen riskin mittarina käytettiin pankkien Valueat- Risk-lukua (VaR), joka kertoo pankin suurimman odotetun tappion tietyllä luottamustasolla ja tietyllä aikahorisontilla normaalien markkinaolosuhteiden vallitessa. VaR-luvun laskemiseksi hyödynnettiin yleistettyä autoregressiivistä ehdollista heteroskedastista (GARCH) mallia, jonka avulla saatiin estimaatti tuottojen varianssille. Lopulta testattiin regressioanalyysin avulla, miten Baselsäädösten tiukentaminen on vaikuttanut pankkien systeemiseen riskiin.

Tulosten mukaan Basel-säädökset eivät ole pienentäneet pankkien systeemistä riskiä, vaan systeeminen riski näyttäisi itseasiassa kasvaneen samanaikaisesti viimeisimpien Basel-säädösten käyttöönoton kanssa. Tulosten perusteella volatiliteetin klusteroituminen on suurin yksittäinen selittävä tekijä pankkien VaRluvulle eli toisin sanoen suuret shokit yleensä seuraavat suuria shokkeja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että Basel-säädöksissä on vielä puutteita ja niiden uudistamisessa tulee jatkossa keskittyä systeemisen riskin pienentämiseen, jotta voidaan saavuttaa yhä vakaampi pankkijärjestelmä ja ehkäistä suurten finanssikriisien tapahtuminen.