Tässä tutkielmassa olen tarkastellut ruotsalaista ja suomalaista hyvinvointivaltiota Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elokuvien kautta. Elokuvia on taustoitettu pääasiassa tutkimuskirjallisuudella ja artikkeleilla, sekä jossain määrin myös sanoma- ja aikakauslehtiaineistolla. Tutkielma ja siihen valikoituneet elokuvat on rajattu ajallisesti 1960-1980-luvuille. Lähiluenta ja kontekstualisointi ovat olleet tärkeimmät tutkimusmenetelmät. Elokuvat esittävät yhteiskunnan nurjempaa puolta ja niistä nousee esiin erityisesti yksilöiden ja yhteisöjen ongelmat valtiossa, jossa lähtökohtaisesti pyritään mahdollisimman laajaan hyvinvointiin. Parisuhteet ja yhteiskunnalliset ongelmat nousevat työssä esille elokuvien sisältöjen kautta. Käsittelen sukupuolten rooleja miesten ja naisten välisten valtasuhteiden kautta perheissä ja työelämässä. Elokuvien kautta pohdin rakennemuutosta yhteiskunnallisena ilmiönä ja sen, kautta käsittelen alkoholismia, väkivaltaa ja terveyttä. Tuloksena on kuva yhteiskunnista, joissa on ollut vielä tehtävää hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Elokuvat näyttäytyvät keinoina tuoda esille ne ihmiset, jotka ovat huonossa asemassa ja ne yhteiskunnalliset epäkohdat, joihin tarvitaan muutosta.