Historiaa on käytetty niin korkeakulttuurin kuin populaarikulttuurinkin lähdeaineistona aina antiikin ajoista lähtien. Myöhäiskeskiajan Englanti on ollut erityisen suosittu aihe kaunokirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa aina uuden ajan alusta asti ja erityisesti ruusujen sota (noin 1450–1500) on ollut yllättävänkin suosittu aihe aikojen saatossa. Tässä tutkimuksessa käsittelen, kuinka Englannin ruusujen sotaa on esitetty kaunokirjallisuudessa ja populäärikulttuurissa aina 1500-luvulta nykypäivään ja kuinka sekä mihin tarkoitukseen sen historiaa on käytetty. Käsittelen asiaa tutkimalla tarkemmin kolmea eri kaunokirjallisuuden ja populaarikulttuurin tuotetta, kukin eri aikakaudelta, selvittäen kuinka sodan tulkinta ja representaatio on muuttunut aikojen saatossa. Tutkimusmenetelmäni ovat pääasiassa kulttuurihistorian menetelmiä, tärkeimpänä historiankäytön analyysi, mutta myös historiografisia. Tutkittaviksi teoksiksi olen valinnut kullekin aikakaudelle tyypillisen fiktiivisen ilmaisun lajin edustajan: 1500 ja 1600 – lukujen taitteesta olen valinnut William Shakespearen näytelmät Henrik VI, osat 2 ja 3 (1595). 1800-luvulta valitsin esimerkiksi Mary Wollstonecraft Shelleyn romaanin The Fortunes of Perkin Warbeck: A Romance (1830). Nykyajasta tutkittaviksi esitysmuodoiksi olen valinnut tv-sarjan, BBC-One kanavalla alun perin esitetyn The White Queen-sarjan eli suomeksi Valkoisen Kuningattaren (2013). Ruusujen sodan historiaa teokset käyttävät pääasiassa peilaamaan oman maailmansa ja aikansa oloja ja politiikkaa sekä antamaan tekijöiden omat kannanottonsa näihin asioihin. Nykypäivään tullessa ja maailman globalisoituessa myös kantaa ottavat teemat muuttuvat kansainvälisemmiksi, eivätkä vain pääasiassa Britanniaa koskeviksi.