Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin kansainvälisten tutkimusten valossa perhevalmennusohjelmien sisältöjä ja työmuotoja sekä selvitettiin, mitkä tukemisen tavoista olivat edistäneet parhaiten vanhemmuuteen valmistautumista ja perheiden hyvinvointia. Katsaukseen valittiin 14 empiiristä artikkelia, jotka käsittelivät vanhemmaksi tulon siirtymävaiheessa toteutettuja vanhemmuuden vahvistamiseen tähtääviä interventioita. Vaikka perhevalmennusohjelmissa oli yhteisiä piirteitä, ne erosivat toisistaan siinä, pyrkivätkö ne vaikuttamaan vanhemmuuteen, vanhemman hyvinvointiin, vanhemmuuden jakamiseen vai parisuhteeseen. Ohjelmat sisälsivät kasvokkaisia, sähköisiä ja itseopiskeluun perustuvia työmuotoja. Tulokset ohjelmien hyödyistä olivat ristiriitaisia, mutta osoittivat riittävän intensiivisen, vuorovaikutteisen, oikea-aikaisen ja pitkäkestoisen perhevalmennuksen myönteisiä vaikutuksia. Teknologiaan pohjautuvat ohjelmat eivät yksistään toimi, mutta täydentävät kasvokkaisia menetelmiä tarjoten vanhemmille monipuolisia, ajasta ja paikasta riippumattomia oppimisen tapoja ja tavoittaen myös niitä perheitä, jotka jäävät nykymuotoisten perhevalmennusten ulkopuolelle.