Sosiaalityössä olisi kiireesti terävöitettävä tilallisesti ja ajallisesti kaukaisia toisia koskevaa etiikka, jotta ala kykenisi nykyistä paremmin reagoimaan globaaleihin tai ajan myötä kumuloituviin uhkiin ja niiden aiheuttamaan haavoittuvuuteen. Erityisen ajankohtaiseksi asian tekee ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, joka lisää jo nyt (noin +1⁰ esiteollisesta ajasta) eriarvoisuutta ja haavoittuvuutta esimerkiksi konfliktien, siirtolaisuuden, ruokapulan ja sairauksien taustatekijänä. Vaikka kukaan ei ole suojassa ilmaston lämpenemisen vaikutuksilta, kaikkein suojattomimpia ovat köyhät, marginalisoidut ja muuten haavoittuvissa asemissa olevat ihmiset, joiden resurssit suojautua ja sopeutua ovat vähäiset. Monimutkaisten ja toisiinsa kytkeytyneiden ongelmien maailmassa käsistä riistäytyvä ilmastonmuutos johtaisi todennäköisesti laajamittaiseen selviytymistaisteluun. Ilmastonmuutos voi pahimmillaan tuhota kaiken, minkä puolesta sosiaalityö on kamppaillut.