Saloranta, E. 2018. Polvenojennusvoiman ja voimantuottotehon yhteys vähän liikkuvien 70–85-vuotiaiden miesten ja naisten kävelynopeuteen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 61 s. Lihasvoima, voimantuottoteho ja liikkumiskyky heikkenevät ikääntyessä. Luurankolihasten voimantuotto on aiempien tutkimusten mukaan yhteydessä iäkkäiden ihmisten liikkumiskykyyn, kuten kävelynopeuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vähän tai enintään kohtalaisesti liikkuvien kotona asuvien iäkkäiden ihmisten lihasvoiman ja voimantuottotehon yhteyksiä kävelynopeuteen. Tutkimus perustuu Promoting Safe Walking among Older People -tutkimuksen (PASSWORD) alkumittausaineistoon. Tutkimukseen rekrytoitiin satunnaisotannalla väestörekisteristä 70–85-vuotiaita kotona asuvia jyväskyläläisiä (n=146, 59 miestä ja 87 naista). Dominoivan jalan isometrinen polvenojennusvoima mitattiin voimadynamometrillä (Good Strength, Metitur Ltd, Palokka, Suomi), ja analyyseissä käytettiin polvenojennuksen vääntömomenttia. Kummankin alaraajan ojentajalihasten voimantuottoteho mitattiin Power Rig -laitteella, ja analyyseissä käytettiin parasta suoritusta. Tavanomainen kävelynopeus mitattiin 20 metrin matkalta ja maksimaalinen kävelynopeus 10 metrin matkalta valokennojen avulla. Kehon rasvan määrä mitattiin kaksienergiaiseen röntgensädeabsorptiometriaan perustuvalla laitteella (DXA, LUNAR Prodigy, GE Healthcare). Fyysinen aktivisuus mitattiin kiihtyvyysanturilla (UKK, Tampere, Suomi) ja psykomotorinen nopeus Trail Making Test A -osalla. Polvenojennuksen vääntömomentin, alaraajan ojentajalihasten voimantuottotehon, tavanomaisen ja maksimaalisen kävelynopeuden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla. Lineaarisella regressioanalyysillä selvitettiin erikseen polvenojennuksen vääntömomentin ja alaraajan ojentajalihasten voimantuottotehon yhteyksiä tutkittavien tavanomaiseen ja maksimaaliseen kävelynopeuteen. Regressiomallit vakioitiin iällä, sukupuolella, kehon rasvan määrällä, fyysisellä aktiivisuudella ja psykomotorisella nopeudella. Lineaarisissa regressiomalleissa iäkkäiden ihmisten polvenojennuksen vääntömomentti oli yhteydessä tavanomaiseen (β=0.174, p=0.048) ja maksimaaliseen kävelynopeuteen (β=0.345, p<0.001), ja yhteydet säilyivät tilastollisesti merkitsevinä vakioiduissa malleissa (β=0.383, p=0.003; β=0.366, p=0.003). Alaraajan ojentajalihasten voimantuottoteho oli yhteydessä tavanomaiseen (β=0.287, p=0.003) ja maksimaaliseen kävelynopeuteen (β=0.427, p<0.001), ja yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä vakioiduissa malleissa (β=0.518, p<0.001; β=0.520, p<0.001). Suurempi polvenojennusvoima ja suurempi alaraajan ojentajalihasten voimantuottoteho ovat yhteydessä kotona asuvien vähän liikkuvien iäkkäiden ihmisten suurempaan tavanomaiseen ja maksimaaliseen kävelynopeuteen. Poikkileikkausasetelman vuoksi ei voida kuitenkaan päätellä lihasvoiman ja alaraajan lihasten voimantuottotehon sekä kävelynopeuden välisiä syy-seuraussuhteita. Lihasvoima ja voimantuottoteho ovat tärkeitä iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvylle. Asiasanat: lihasvoima, liikkumiskyky, iäkkäät, ikääntyminen, gerontologia