Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavoin erilaisuus merkityksellistyy suomalaisen kansallisen identiteetin diskursseissa. Lähtökohtina on suomalaisuudesta käydyn keskustelun lisääntyminen ja aiheen ajankohtaisuus Suomen itsenäisyyden juhlavuonna. Suomalaisuus oli näkyvä teema pitkin vuotta ja Suomi 100 -teeman alle tehtiin runsaasti kirjoituksia suomalaisuudesta. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan yleisemmin sitä, millä tavoin tulokset voivat mahdollisesti vaikuttaa kulttuurisesti monimuotoistuvaan maahan.

Tarkoituksena on tutkia, millaisia kansallisen identiteetin diskursseja aineistosta voidaan lukea, ja tämän lisäksi pohtia, kuinka diskursseissa puhutaan erilaisuudesta ja millaisia merkityksiä käsitteelle annetaan. Tutkimus pohjaa vahvasti sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen, jolloin tutkimustuloksia voidaan peilata sosiaalisen todellisuuden muodostumiseen ja siihen, kuinka merkitykset muodostuvat muuttuvissa sosiaalisissa konteksteissa. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi, jolla jäsennetään kansallisen identiteetin puhetavat, mutta myös sisällönanalyysia hyödynnetään erilaisuuden merkitysten analysoinnissa. Aineiston muodostavat Helsingin Sanomien pääkirjoitukset vuodelta 2017, joista olen valinnut tutkimukseeni analysoitavaksi 22 kappaletta.

Tulokset osoittavat, että kansallista identiteettiä esitetään pääkirjoituksissa diskursiivisesti kolmella tavalla. Pysyvyyden ja muutoksen diskurssit ottavat kantaa identiteetin ajallisiin tai kontekstuaalisiin muutoksiin kun taas käsitteen kyseenalaistava diskurssi epäilee yhteisen kansallisen identiteetin mahdollisuutta. Erilaisuutta arvotetaan pysyvyyden diskurssissa kielteisesti, kun taas muutoksen ja kyseenalaistamisen diskursseissa se on joko positiivista tai neutraalia. Tutkimustulokset heijastelevat hyvin suomalaisuudesta viime vuosien aikana käydyn keskustelun ilmapiiriä.